minimalismi

Minimalismi – monta tapaa toteuttaa

Tyhjensin eräänä päivänä astianpesukonetta ja astiakaappia puhtaista astioista, ja laitoin paistinlastoja keittiön laatikkoon omille paikoilleen. Jouduin hieman taistelemaan saadakseni kauhat, lastat ja mittakupit oikein päin, jotta laatikon olisi vielä saanut takaisin kiinni. Siinä kolmea eri desimittaa laatikkoon mallaillessani aloin miettimään, onko jokainen niistä aivan täysin tarpeellinen. Kaiken lisäksi mittoja on meillä vielä pari lisää puurohiutalepurkissa ja proteiinilisäpussissa. Tästä pohdinnasta sain ajatuksen lähteä kartoittamaan taas hieman tarkemmin keittiön irtaimistoa, ja kyllähän sitä ylimääräistä tavaraa löytyi muistakin laatikoista ja kaapeista.

Nyt vanhempainvapaalla ollessani ja pääasiassa kotona pyöriessäni on käynyt klassisesti ja oman kodin nurkat ja tavararöykkiöt joka puolella ovat alkaneet häiritsemään epämukavan paljon ja aiheuttamaan tilanpuutteen tuntua. Tästä sisuuntuneena olen hiljalleen käynyt muutamia kodin säilytystiloja läpi, ja olen taas kerran huomannut miten paljon on tavaraa jonka olemassaoloa ei edes muista tai joita ei ole muuten vain tullut käytettyä moneen kuukauteen tai yli vuoteen.

Miksi me kerrytämme nurkkiimme tavaraa, mitä emme kuitenkaan tarvitse ja joiden tarpeettomuuden jollain tasolla kuitenkin yleensä tiedämme? Miksi säilytän yhä paketissa olevia marinadisuteja, vaikka niitä ei tosiaan ole edes avattu ja täten käytetty kertaakaan SEITSEMÄÄN VUOTEEN? Ne toki ovat mieheni ostamia ja olivat hänellä jo kun menimme yhteen, mutta tuskin hänkään niitä muistaisi jos vain hiljaa hävittäisin ne keittiön laatikosta. En nyt kuitenkaan ala selän takana näin toimimaan, mutta tuosta esimerkistä saa hieman ideaa siitä että nekin sudit ovat olleet siellä ”jos vaikka joskus tulisi grillailtua jotakin missä niitä tarvitsee”. Jos niitä ei tähän päivään mennessä ole tarvittu tai niiden käyttöä edes suunniteltu, niin ei niitä tarvita jatkossakaan.

Materian hilloamiseen johtavia syitä tunnistan omalla kohdallani useampia. Tavaroita tulee säilöttyä, koska se on helppoa. Ylimääräisten tavaroiden eteenpäin järjestämisen miettiminen ja varsinkin toteuttaminen tuntuu työläältä, ja on helpompaa vain istua ja kärsiä tavarakasojen kanssa kuin kääriä hihat ja alkaa järjestellä niitä uusia koteja ja käyttäjiä kohti.

Toiseksi tavaroista luopumista hankaloittavaksi tekijäksi tunnistan sentimentaaliset syyt: en voi luopua takista, jonka ostin isäni hautajaisiin, mutta jota en kuitenkaan juuri enää käytä tai en voi heittää pois vanhaa pellekuvioista kuppia, koska join siitä lapsena aina aamupalakaakaoni ennen päiväkotiin lähtöä. Nämä ovat minulle niitä hankalimpia tilanteita, ja tämän asian kanssa joudun tekemään vielä paljon työtä karsimisen edetessä.

Kolmantena haasteena koen karsia tavaroita, joiden loppusijoituspaikkaa en yksinkertaisesti osaa päättää; mihin joutaisi nimelläni varustettu tuulipuku ja urheilukassi, joista ensimmäinen ei enää mahdu päälleni ja joista jälkimmäinen on epäkäytännöllisen iso ja jää siksi aina käyttämättä?

Tavaramäärästä ärsyyntyessä osansa tunnekokemukseen tuo tieto siitä, että kaikki se nurkkia täyttävä materia on joskus ollut rahaa, minkä olisi jälkikäteen tarkasteltuna voinut käyttää merkityksellisemminkin. Tavaroiden jälleenmyyntiarvosta ei koskaan voi lausua mitään yksiselitteistä totuutta ja toiset tavarat säilyttävät arvonsa paremmin kuin toiset, mutta pääsääntöisesti jopa silkkihansikkain käsitellyt huonekalut, astiat tai vaatteet ovat aina käytettynä menettäneet alkuperäisestä arvostaan ison osan. Aivan poikkeuksia ovat ehkäpä aidot vintage-tuotteet ja nimekkäiden suunnittelijoiden tuotokset, mutta oman kokemukseni mukaan nämä ovat nykypäivänä Second hand-markkinoille tulvivassa tavaramäärässä pienessä vähemmistössä.

Sen ”oikean” tavaramäärän saavuttaminen

Minimalistinen tapa suhtautua omistamiseen ja tavaroihin tähtää siihen, että jokaisella omistamallamme tavaralla olisi oma paikkansa ja tarkoituksensa elämässämme. Katsoin taannoin Netflixistä sarjaa ”The Home Edit”, jossa kaksi ammattijärjestäjää tiimeineen järjestävät sekä julkisuuden henkilöiden että tavallisten ihmisten tiloja, kuten keittiöitä tai toimistoja. Eräässä jaksossa tiimi oli järjestämässä Drew Barrymoren televisio-ohjelman taustakeittiötä, josta löytyi esimerkiksi raastimia ja purkinavaajia useampia kappaleita. Keittiössä työskentelevä kokki kertoi tekevänsä ohjelman ruokaosioon ruoat siellä, ja tarvitsevansa tätä varten melko paljon keittiötarvikkeita. Yksi tiimin jäsenistä sanoi, että jos useampi kappale purkinavaajia on perusteltua esimerkiksi show’n valmistelun ja toteuttamisen kannalta, niillä on tarkoituksensa, mutta jos taas yksityishenkilöllä olisi kahdeksan purkinavaajaa, vaikka ei ikinä tarvitse kuin yhtä, määrä ei ole perusteltu ja niistä pitäisi seitsemän karsia pois. Tämä on aika hyvä tiivistys minimalismin tausta-ajatuksesta. Omista vain se, mitä oikeasti tarvitset ja joka tuo aitoa lisäarvoa elämääsi.

Minimalismi ei ole vain tavaroiden määrällistä vähentämistä ja mahdollisimman vähäisellä määrällä toimeen tulemista, vaan se on enemmänkin mielentila.

Ajatus siitä, että meidän ei ole pakko haalia materiaa koska se on trendikästä tai että sisustusta pitäisi vaihtaa kausien mukaan tai että vaatteiden pitäisi olla aina tiettyjen trendien mukaisia niin malliltaan kuin väriltään. Minimalismi peräänkuuluttaa käytännöllisyyttä ja sitä, että jokaisella tavaralla on paikkansa ja tarkoituksensa. Moni minimalismia peräänkuuluttava voisi ajatella esimerkiksi niin, että kirjahylly ja erityisesti kirjat sen sisällä ovat kirjastojen ansiosta melko turhia tavaramäärän kerryttäjiä kodeissa, mutta itse en osaisi kuvitella kotia ilman kirjahyllyä. Tähän vaikuttavat vahvasti omassa lapsuudenkodissa saatu lukemisen malli ja kirjojen runsaus sekä se, että pidän kirjahyllyjä esteettisesti todella miellyttävinä. Ne tuovat elämääni mukavia asioita ja tunteita, eivätkä aiheuta hankaluuksia kuten ne keittiön laatikot tukkivat miljoonat desimitat.

Tavarakaaos sekä kodissa että mielessä

Huomaan itsessäni levottomuutta ja ärtyneisyyttä, jos ympärilläni on sekalaisia tavaroita ja paikat ovat epäjärjestyksessä. Paradoksaalista kyllä, olen suhteellisen laiska siivoamaan, ja siksi näiden sotkujen oikominen on vastenmielistä ja myös omalta osaltaan ärsyttävää. Itseäni minimalismi kiehtookin juuri siitä syystä, että moni asia omassa arjessa helpottuisi, kun tavaraa vain yksinkertaisesti olisi vähemmän ja niille mitä on, löytyisi oma paikkansa ja ne olisi helppo löytää ja palauttaa paikoilleen. Samalla haluan kuitenkin, että arki soljuu niin helposti kuin se nyt on mahdollista, ja en itse pystyisi esimerkiksi siihen, että jokaiselle olisi vain yksi lautanen ja niitä sitten joka käytön jälkeen kuurattaisiin puhtaaksi. Tämä olisi kyllä mahdollista, mutta aivan liian vaivalloista ja korostaa juuri sitä, että pelkkä numeerinen tavaran määrä ei ole minimalismissa (ainakaan jokaisessa tavarakategoriassa) se ratkaiseva tekijä.

Kodin tavaramäärän karsimisessa tärkein ensimmäinen askel onkin se, että kotiin tulevan tavaran määrä vähenee merkittävästi. Omalla kohdalla olen sen verran realisti, että kokonaan tavaravirtaa ei saa loppumaan, mutta pyrin siihen että hankkimani materia on a) vain oikeaan tarpeeseen ja b) käytettyä. Tämän lisäksi karsittujen tavaroiden eteenpäin lykkäämisessä tulee olla vastuullinen, ja hoitaa kierrättäminen oikein.

Vaatteissa tulen todennäköisesti hyödyntämään jotakin Second hand -myyntiin erikoistunutta verkkokauppaa (Emmy, Rekki jne.) tai vien lahjoituksena SPR:n Konttiin tai Kierrätyskeskukseen. Myyntiin tai muutenkin käyttöön kelpaamaton tavara menee jätteenä kierrätykseen. Seuraan omaa edistymistäni suurella mielenkiinnolla, ja kirjoittelen herääviä ajatuksia, vastaan tulevia hankaluuksia ja tavaroiden eteenpäin kierrättämisen sujumista.

annimaija naisetpuhuurahasta

Annimaija

Annimaija on pirkanmaalainen kahden lapsen äiti, avovaimo ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Sijoittamisen Annimaija aloitti muutama vuosi sitten, mutta kokee olevansa edelleen vasta-alkaja ja halu oppia lisää on suuri. Vastuullisuusasiat ovat sijoittamisessa ja kuluttamisessa Annimaijan sydäntä lähellä, ja koulutustaustan kautta myös erilaiset yhteiskunnalliset ilmiöt sekä näiden suhde talouskysymyksiin ovat mielenkiinnon kohteena. Sijoittamisella Annimaija tavoittelee hieman virallista alhaisempaa eläköitymisikää sekä vapautta valita, mihin investoi omaa aikaansa.

Piditkö lukemastasi? Jaa eteenpäin

Jätä kommentti