Naiset puhuu rahasta -Instatilillä käytiin viime viikolla keskustelua palkkaan liittyen. Tiesin heti, että tähän aiheeseen liittyen haluan kirjoittaa omia ajatuksiani sekä vinkkejä omien kokemusten ja tietämyksen pohjalta. Tällä hetkellä monella alalla on käyty tai käydään edelleen tiukkojakin neuvotteluita työehtosopimuksista (TES). Yleensä TES:in palkankorotukset ovat yksi konkreettisimmista lopputulemista sen osalta, mitä työehtosopimuksista jää työntekijöille päällimmäisenä mieleen. Lisäksi viimeisen parin vuoden aikana on laajasti keskusteltu julkisesti esimerkiksi sotealan työntekijöiden palkkauksesta ja siinä olevista puutteista. Puhetta palkkauksesta ja palkkauksen epäkohdista ei voi mielestäni olla liikaa, etenkään naisten keskuudessa, kunhan paikka, aika ja tapa puheelle on oikea.

Palkka ja edellä mainitut palkankorotukset ovat myös aiheuttaneet suuresti keskustelua omassa työyhteisössäni sekä aiemmissa työyhteisöissä. Samalla olen käynyt paljon pohdintaa aiheesta omassa päässäni, ja olen myös miettinyt miten haluan puhua palkkauksesta. Mikä on sopiva tapa puhua palkkauksesta? Mitä asiasta olisi hyvä tietää? Miten jakaa tietoa, ja ottaa asiaa esille? Mikä on minulle sopiva määrä avoimuutta palkkauksesta?

Hyvä, paha palkka ja palkka-avoimuus

Olen henkilökohtaisesti ollut aina palkasta ja palkkauksesta puhumisen kannattaja, mutta olen myös huomannut sen tuomat haasteet. Avoimuus voi pahimmillaan aiheuttaa kadehdintaa, mikäli jollakin palkka on toista suurempi, eikä syitä eroille palkan suuruudessa nähdä samalla tavalla. Vaikka perusteet korkeammalle palkalle olisivat kuinka selkeät, voi pienempipalkkainen osapuoli pyrkiä ohittamaan nämä perustelut kokiessaan vääryyttä omasta palkastaan.

Toisaalta positiivinen kääntöpuoli avoimuudessa on, että sen avulla voidaan huomata mahdollinen palkkaukseen liittyvä epätasa-arvo. Työnantajalla ja esihenkilöillä tulee aina olla hyvät perusteet eroavaisuuksille palkkauksessa, ja yleiset perusteet palkkaukselle tulee voida aina kysyä ja tarkistaa heiltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että palkkauksesta keskustellessa paremman palkan omaavasta kollegasta saa puhua pahaa tai pyrkiä väheksymään tämän tekemää työtä tai arvoa työntekijänä. On myös hyvä ymmärtää, että hekin voivat korkeammasta palkasta huolimatta saada liian pientä palkkaa suhteessa tehtyyn työhön.

Mielestäni jokaisella on oikeus puhua tai olla puhumatta omasta palkastaan. Kuitenkin kuten rahasta, on mielestäni myös palkka-asioista hyvä puhua ääneen, ja lisätä palkkoihin liittyen tietoutta. Välillä minua yllättää, että omasta työehtosopimuksesta ja palkkauksen perusteista tiedetään hyvin vähän – etenkin naisvaltaisissa, suhteellisen matalapalkkaisissa työyhteisöissä. Tämä heikentää entisestään oikeuksien ja tasa-arvon vaatimista alalla kuin alalla. Lisäksi huonot työnantajat voivat entisestään tukea heikkoa tietoutta palkkaukseen ja palkka-avoimuuteen liittyen omien pelkojensa ajamana. Hyvänä esimerkkinä ovat olleet omasta kokemuksestani esimerkiksi työnantajat, jossa johtotason henkilöt ovat kieltäneet alaisia keskustelemasta omista palkoistaan tai palkkauksesta keskenään. Ja kaikista pahinta, että työntekijät ovat luulleet, että esimerkiksi oman palkan kertominen kollegalle on kiellettyä ja näin työntekijät voivat itse tehdä palkkauksen kehittymiselle stopin. Eihän nykymaailmassa enää missään työpaikassa voida toimia näin – vai voidaanko?

Puhumalla palkkauksesta ja palkoista voidaan lisätä palkkatasa-arvoa, kun ymmärretään paremmin erilaiset palkkaan liittyvät asiat sekä myös omat oikeudet ja toisaalta työn tuomat velvoitteet. Kun tiedät, mistä palkkasi koostuu, on myös helpompi lähteä keskustelemaan mahdollisista palkankorotuksista tai palkkatasa-arvoon liittyvistä asioista johdon tai vaikkapa oman esihenkilön kanssa. Palkankorotuksista ja palkasta keskustellessa olen myös hämmentynyt erilaisissa työyhteisöissä sen asian suhteen, että osa odottaa kiltisti palkankorotuksien tulevan kuin itsestään, eikä erikseen pyritä käymään palkkaan liittyen keskustelua kuin korkeintaan vaikkapa vuosittaisissa kehityskeskusteluissa, ja tällöinkin ilman ennakkoon pohdittuja perusteita. Riittävän hyvä tietämys asioista on peruslähtökohtana rakentavalle palkasta keskustelemiselle.

Palkasta ja palkkauksesta puhumisen ABC työntekijänäkökulmasta:

1. Perehdy omaan työehtosopimukseesi ja tiedä oikeutesi sekä vastuusi työntekijänä.
   
   
2. Tiedä oma nykyinen palkkasi – mistä palkkasi koostuu? Mikä on tehtävään kaikille kuuluva vähimmäispalkka, mikä osaamisen, koulutuksen ja kokemuksen tuomaa extraa, jos sellaisia on? Muista myös tarkistaa saamasi palkka säännöllisesti huomioiden mahdolliset lisät sekä muut korvaukset.
   
   
3. Tunnista oma tilanteesi. Millainen osaaminen, kokemustausta ja vahvuudet sinulla on työntekijänä? Mitä työltäsi vaaditaan? Entäpä mitkä ovat heikkoutesi tai ”hidasteesi” palkkakehityksessä? Ja voitko vaikuttaa näihin jotenkin ja kehittää itseäsi, jotta voit saada parempaa palkkaa jatkossa? Mitkä sinun ovat olennaisia osaamisia työsi kannalta? Onko työpaikka ja työ sellainen, jossa tulee ns. palkkakatto vastaan jossakin kohtaa? Voit käydä keskusteluja esimerkiksi oman esihenkilösi kanssa, pyytää palautetta sekä selkeitä konkreettisia toimia, jotka täyttämällä voit saada palkankorotuksen myöhemmin. Hyödynnä myös oman ammattiliittosi palkkaneuvontaa sekä tarvittaessa työpaikkasi luottamushenkilöä, mikäli näistä on apua tilanteessasi.
   
   
4. Perustele hyvin. Edellä mainitut kohdat 1-3 auttavat sinua perustelemaan sitä, miksi ansaitset korkeamman palkan tai miksi palkkasi ei ole vaikkapa reilu. Kun osaat argumentoida asiaasi erinomaisesti ja tunnet asioiden taustatekijät perusteellisesti, on palkkauksesta ja palkankorotuksista helpompi keskustella. Keskusteluun hyvin valmistautumalla ei keskustelu todennäköisesti ajaudu väärille urille ja pystyt pitämään kiinni omista vaatimuksistasi. Työnantajaosapuolella on yleensä osaamista ja tietoa palkkaukseen liittyen, joten niin tulee olla työntekijälläkin.
   
   
5. Myös asenteellasi on väliä – negatiivinen suhtautuminen muiden etenemiseen tai muiden palkankorotuksiin ei edistä asioita, varsinkaan, jos suhtautumisesi ei ole perusteltu. Muita ”alaspäin painamalla”, syyttelemällä tai vähättelemällä et etene mihinkään, ja lisäksi menetät ihmisten luottamuksen ja arvostuksen. Hyvä, reilu ja ahkera asenne työtäsi, työnantajaasi sekä kollegoitasi kohtaan näkyvät yleensä jossakin vaiheessa myös todennäköisemmin positiivisesti palkassa. On tärkeää käyttää energia oikealla tavalla, oikea-aikaisesti ja panostaa hyvällä asenteella palkkauksesta keskustelemiseen esihenkilösi kanssa.
   
   
6. Keskustele palkkauksesta ja työstä muiden samalla alalla olevien kanssa – älä kuitenkaan riitele tai pakota muita puhumaan asioista. Muista hyväksyä myös eriävät näkemykset asioista ja muista, että palkkaus herättää yleensä voimakkaitakin tunteita – myös itsessäsi.
   
   
7. Mikäli oma palkkasi tai työpaikkasi palkkaukseen liittyvät asiat eivät ole sellaisia, joihin olet riittävän tyytyväinen ja olet yrittänyt rakentavalla tavalla edistää asioita, voi olla aika vaihtaa työpaikkaa tai miettiä muutenkin omaa uraa tarkemmin. Ei kannata lyödä päätä seinään liian montaa kertaa tai heikentää omaa asemaa työyhteisössä taistelemalla liian pitkään tuulimyllyjä vastaan. Mieti kuitenkin kokonaisuutta tarkkaan: paraneeko tilanteesi työpaikkaa vaihtamalla? Mitkä muut seikat kuin palkka ovat sinulle tärkeitä työssäsi, ja olethan ottanut nämäkin huomioon omassa tilanteessasi? Onko nykyisessä työssäsi muita palkkaakin tärkeämpiä asioita, joiden takia kannattaa jäädä, tai joiden takia nimenomaan ei kannata jäädä? Korkeampi palkka ei ole tae hyvinvoinnille tai onnellisuudelle.

Heräsikö sinulla ajatuksia kirjoituksestani? Laita kommenttia alle tai voit myös lähettää viestiä Instagramin kautta @paula_jaakola