Jos mietitään perintöä stereotyyppisesti, se tuo mieleen lähinnä tyhjästä tupsahtavat valtavat rahasummat, jotka sitten rikastuttavat saajansa. Monelle meistä on kuitenkin epäselvää, millä perusteella perintöä voi saada ja millaisia seuraamuksia siitä aiheutuu.

Perinnöllä tarkoitetaan vainajan omaisuutta eli jäämistöä. Oikeus tähän omaisuuteen voi tulla lain määräämän perimysjärjestyksen tai vaihtoehtoisesti testamentin kautta. Koska tämän blogitekstin tarkoitus ei ole olla pitkä ja monimutkainen selostus perintöön liittyvästä lainsäädännöstä, selitän asiat tässä yhteydessä vain lyhyesti.

Kuka perii ja kenet?

Perinnönsaajat jaotellaan perillisryhmiin sen mukaan, missä järjestyksessä he ovat oikeutettuja vainajan perintöön. Rintaperilliset eli vainajan lapset ja heidän lapsensa, ovat ensimmäisinä oikeutettuja saamaan perintöä. Tämän jälkeen tulevat aviopuoliso sekä muut vainajan perheenjäsenet ja sukulaiset. Helposti sanottuna, mitä läheisempää sukua olet vainajalle, sitä todennäköisemmin olet oikeutettu perintöön. Mikäli vainaja on laatinut eläessään testamentin, hän voi jättää sillä perintöä käytännössä kelle tahansa, vaikkapa naapurille tai järjestölle.

Näin yksinkertainen koko perimysjärjestys ei aivan ole, mutta nostetaanpa siitä esiin muutamia huomionarvoisia seikkoja. Vainajan lapset ja heidän kuoltuaan lapsenlapset ovat oikeutettuja niin kutsuttuun lakiosaan. Tämä tarkoittaa sitä, että näille rintaperillisille kuuluu joka tapauksessa vähintään puolet perintöosasta. Jos rintaperillisiä on esimerkiksi kaksi, ilman testamenttia he jakavat perinnön puoliksi. Mikäli vainaja on testamentannut omaisuutensa jollekin muulle kuin rintaperilliselle, tämä saa puolet perinnöstä ja rintaperilliset toisen puoliskon, eli kumpikin ¼. Avopuoliso ei lain mukaan saa edesmenneeltä puolisoltaan perintöä. Avopuolisoiden on siis syytä tiedostaa asia, ja halutessaan tehdä testamentti.

Lisäksi perintöä voi saada esimerkiksi ennakkoperinnön tai lahjan muodossa. Perinnöstä voi myös halutessaan kieltäytyä. Näistä ja muista perinnönjakoon liittyvistä asioista kannattaa lukea esimerkiksi Verohallinnon tai joidenkin lakitoimistojen sivuilta. Näissä lähteissä tieto on maallikolle, kuten minulle, ymmärrettävässä muodossa. Tarkempi ajantasainen lainsäädäntö löytyy toki Finlex.fi, jos haluaa sanatarkasti tutustua lakipykälien sisältöön.

Perintövero

Perinnöstä maksetaan perintöveroa, ja sen suuruus määräytyy vainajan jälkeen laaditun perukirjan perusteella. Perukirja on käytännössä luettelo vainajan varoista ja veloista, joiden erotus kertoo siis perinnön rahallisen arvon. Kun perukirja on perunkirjoituksen jälkeen lähetetty Verohallintoon, sieltä tulee lopulta joidenkin kuukausien päästä lasku perintöverosta. Mitä suurempi perintö, sitä suurempi on myös perintövero. Myös sukulaisuussuhde vaikuttaa, mihin perintöveroluokkaan kuulut. Lähisukulaisten perintövero on huomattavasti pienempi verrattuna kauempiin sukulaisiin. Perintöveroa ei kuitenkaan tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöstä.

Helposti tulee ajateltua, että perintövero on lähinnä ”harmillinen” vähennys saadusta perintösummasta. Todellisuudessa perintöveron kanssa voi joutua isoihin ongelmiin, jos sen suuruusluokkaa ei tule huomioineeksi ajoissa. Monesti perintö muodostuu muusta kuin varsinaisesta käyttöön tulevasta rahasta. Tyypillinen esimerkki tästä voi olla esimerkiksi perinnöksi saatu kesämökki tai asunto-osake. Vaikka tällaista omaisuutta ei muuttaisikaan rahaksi, vaan haluaa säilyttää mökin omaa käyttöään varten tai asunnon sijoitusasuntona, niistä tulee silti maksaa yhtä lailla perintöveroa.

Jos asunto-osakkeen tai mökin arvo on esimerkiksi 150 000 euroa, perintöveron suuruus on perintöveroluokan 1 perijöille 15 200 euroa. Mikäli kyseessä on esimerkiksi setä tai täti, jolta perintö saadaan, perijä kuuluu perintöveroluokkaan 2 ja tuolloin perintövero on peräti 35 000 euroa. Jos perinnön mukana ei tule merkittäviä summia käteistä rahaa esimerkiksi vainajan tileiltä, nuo ovat isoja summia maksettavaksi. Moni joutuu tahtomattaan noissa tilanteissa luopumaan peritystä omaisuudesta myynnin kautta, jotta perintövero ei tuhoa omaa taloutta.

Perintö ei yleensä ole se ensimmäinen asia, joka tulee mieleen läheisen henkilön kuoleman yhteydessä. Taloudelliset murheet ovat kuitenkin viimeinen huolenaihe, joita kaipaa surun hetkellä. Tämän vuoksi olisi suositeltavaa pohtia omaa asemaansa perinnönsaajana jo mahdollisesti etukäteen. Jos perin lähivuosina esimerkiksi vanhempieni kotitalon tai kesämökin, mitä kuluja minulle tulee siitä? Mitä aion tehdä perittävällä omaisuudella, riittävätkö varani ja haluni sen ylläpitoon? Perintöverotukseen varautuminen ja verotettavan summan arvioiminen onnistuu helpoiten Verohallinnon perintöverolaskurilla.