Parisuhteen alussa raha-asiat eivät välttämättä ole se ensimmäinen aihe, josta treffipöydässä keskustellaan. Me suomalaiset olemme tyypillisesti kansaa, joka ei halua avoimesti puhua omista palkkatiedoistaan, saati sitten kysyä asiasta uudelta seurustelukumppanilta. Omista tuloista, menoista ja rahankäytöstä keskusteleminen koetaan helposti kylmän epäromanttiseksi tai toisaalta kehuskeluksi.
Usein parisuhteessa rahankäyttö ajautuukin lähes itsestään tilanteeseen, jossa yhteiset kulut maksetaan suunnilleen puoliksi. Tämä on tyypillisin tilanne lapsettomien, suunnilleen saman verran tienaavien pariskuntien keskuudessa. Mikäli molempien osapuolien rahankäyttötottumukset ovat samantyyppiset, tämä toimii varmasti hyvin eikä ongelmia taloudellisen tasa-arvon kohdalla välttämättä aiheudu. Sekä oman että kumppanin talouden tunteminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, jotta rahariidoilta vältyttäisiin suhteen edetessä.
Elämässä tulee eteen tilanteita, joissa parisuhteessa vallitseva taloustilanne muuttuu. Yksi yleisimmistä ja perheen taloutta eniten muuttavista tekijöistä on varmasti lapsen saaminen. Perhekoon kasvamisen myötä paitsi kulut kasvavat, myös tulorakenne muuttuu. Mikäli muuttuvasta taloustilanteesta ei keskustella, siihen ei varauduta taloudellisesti eikä sen ajalle tehdä mitään suunnitelmia, perhe voi olla todellisissa ongelmissa ja taloudellinen tasa-arvo perheessä voi olla uhattuna. Tästä ennakoinnista etenkin naisen tulojen osalta puhutaan myös Lauran blogitekstissä, jonka voit lukea täältä.
Miten pikkulapsiaika vaikuttaa taloudelliseen tasa-arvoon?
Toinen vanhemmista jää tyypillisesti ensin vanhempainvapaalle ja sen jälkeen vaihtelevan mittaiseksi ajaksi myös hoitovapaalle. Tästä seuraa ensin kotona lasta hoitavan vanhemman tulojen pieneneminen ja sen jälkeen suorastaan romahtaminen, kun vanhempainvapaajakso on lopussa ja on kotihoidon tuen vuoro.
Kotihoidon tuki koostuu hoitorahasta (kaikille sama 377,68 euroa/kk – verot) ja mahdollisesta hoitolisästä (tähän vaikuttavat perhekoon mukaiset bruttotulot) sekä kuntalisästä. Kelan sivuilla pääset arvioimaan sinun ja perheesi kotihoidon tuen suuruuden. Vertailun vuoksi, suomalaisen palkansaajan mediaanipalkka tammikuussa 2022 oli Tilastokeskuksen mukaan 2995 euroa/kk. Keskimäärin suomalaisen työssäkäyvän vanhemman tulot tipahtavat siis hoitovapaalla noin kymmenesosaan siitä, mitä ne olivat ennen lapsen syntymää. (Jos haluat tutustua tarkemmin millaisia etuuksia lapsiperheet voivat vuonna 2023 saada, kurkkaa myös tämä blogitekstimme)
Pelkkä kotihoidon tuki riittää siis kattamaan vain murto-osan useamman hengen perheen pakollisista kuluista. Kotimaisen tutkimuksen perusteella on tiedossa, että jos pariskunnalla on suuri tuloero keskenään ja yhteiset menot jaetaan suhteuttamatta niitä lainkaan tuloihin, perheen sisälle voi pahimmillaan muodostua kaksi hyvin erilaista elintasoa. Työssäkäyvällä, varsinkin hyvätuloisella vanhemmalla on edelleen henkilökohtaisessa budjetissaan varaa samoihin asioihin kuin ennen lasta. Sen sijaan kotona oleva vanhempi saattaa joutua käyttämään kaikki säästönsä esimerkiksi sähkölaskujen ja ruokakulujen maksuun ilman, että hänelle jää senttiäkään ”omaa rahaa”.
Miten jakaa kulut tasa-arvoisesti?
Mikäli molemmat puolisot eivät koe tulleensa kohdelluksi hyvin asian suhteen, edessä on todennäköisesti hankaluuksia. Pienillä lastenhoidon tuilla sinnittelevä vanhempi voi kokea suhteettoman kovaa taloudellista stressiä rahojen riittävyydestä. Toisaalta, jos kotona oleva vanhempi odottaa asiasta sen kummemmin keskustelematta työssäkäyvän puolison kattavan kaikki perheen menot, myös suurempituloinen voi kokea vääryyttä ja epätasa-arvoa tilanteesta. Asian vakavuudesta kertoo se, että yhteisistä raha-asioista yksin päättäminen ja puolison rahankäytön kontrollointi lasketaan taloudelliseksi väkivallaksi.
Taloudellisen tasa-arvon toteutuminen pikkulapsiperheissä edellyttääkin ennen kaikkea sitä, että asioista sovitaan yhdessä. Tähän sopimiseen kuuluu olennaisena osana myös se, minkä mittaista ja miten toteutettua kotihoitoa vanhemmat yhdessä toivovat ja suunnittelevat lapselle. Toisella vanhemmalla ei ole itsenäisesti oikeutta päättää jäädä kotiin useaksi vuodeksi ja olettaa, että toinen vanhempi ottaa sillä välin täyden taloudellisen vastuun, ellei asiasta ole sovittu yhdessä.
Molempien vanhempien tulisi olla tyytyväisiä menojen jakautumiseen, ja tätä jakoa tulisi muistaa tarkistella aina taloudellisen tilanteen muuttuessa. Malleja talouden menojen jakoon on monia, ja niitä voikin jakaa oman perheen tarpeisiin sopivasti esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
a) absoluuttisesti puoliksi, jolloin molemmat maksavat 50% yhteisistä menoista
b) molempien vanhempien tuloihin suhteutettuna puoliksi
c) sillä periaatteella, että molemmille jää yhteisten menojen jälkeen saman verran omaa rahaa käytettäväksi.
Esimerkiksi Ylen sivuilla voi laskurin kanssa tarkastella edellä mainittuja toimintamalleja oman talouden summilla. Tapoja on varmasti yhtä monia kuin on perheitäkin, joten kaikille löytyy varmasti sopiva ja toimiva systeemi tasa-arvoiseen talouteen.
