Ajattelin jatkossa kirjoitella enemmän blogin puolelle ja jakaa tätä kautta omia ajatuksia niin sijoittamisesta, säästämisestä kuin myös kaikesta omaan arkeen liittyvästä. Tänään aiheena tavaran karsiminen ja mitä karsiminen toi tullessaan meidän arkeen.
Alustuksena voin sanoa, että aloitin karsimisen viime vuoden joulukuussa ja olen edennyt hissukseen eteenpäin. Välillä olen käyttänyt enemmän aikaa karsimiseen ja välillä vain muutamia minuutteja. Olen koittanut pitää karsimisen mukavana puuhana ja vain kerran on tullut vastaan uuvuttava kokemus, jolloin ajattelin, että nyt tuli seinä vastaan! Tuolloin vedin meidän kodin suurimmasta lastenhuoneesta lähes kaikki tavarat yläkerran aulaan ja kaikki oli sikin sokin. Tavarameri vyöryi henkisesti ja fyysisesti päälleni ja päätin ettei koskaan enää! Kyseinen kerta oli liian suuri pala purtavaksi ja meni monta päivää ennen kuin jaksoin palata karsimisen pariin. Tuosta oppineena suosittelenkin jokaista miettimään omia voimavaroja ja menemään niiden mukaan. Ei kannata haukata liian suurta palaa kerralla, koska aikaa kyllä on.
Mutta mennäänpä itse asiaan ja niiden muutosten pariin. Mitä karsiminen toi mukanaan?🤔
Helpompi ylläpito, parempi mieli
Kuten voi arvata – vähemmän tavaraa, vähemmän sotkua! Tämä on ollut yksi parhaista muutoksista, jonka karsiminen toi mukanaan! Aikaa kuluu vähemmän tavaroiden järjestelemiseen ja aikaa jää enemmän esimerkiksi liikunnalle ja yhdessä olemiselle. Toki sotkua tulee silti joka päivä, niin kuin varmasti jokaisessa lapsiperheessä, mutta nyt sotku ei tunnu yhtä vaikealta selvittää. Huoneet saa nopeammin kuntoon kun on vähemmän siivottavaa ja jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Kaapeissa on tilaa tavaralle eikä tarvitse sulloa kaappiin ja toivoa, että ovi menee kiinni.
Less is more toimii paljon paremmin
Yksi merkittävä vaikutus on ollut henkisen kuorman väheneminen. Toki minulla ja karsimisella saattaa olla vielä kuherruskuukausi meneillään, mutta en ole iltaisin yhtä väsynyt kuin aiemmin. Tuntuu, että kotona on helpompi hengittää kun ympärillä vallitsee parempi järjestys. Esimerkiksi oma vaatekaappi on tällä hetkellä ilo silmälle. Vaatteita on selkeästi vähemmän, jonka ansiosta pidän vaatteita monipuolisemmin – joka sinänsä tuntuu hassulta ajatukselta. Tämän omakohtaisen kokemuksen pohjalta voinkin todeta, että More is more ei pidä ainakaan vaatteiden kohdalla paikkansa.
Ehkä tämä monipuolisempi pukeutuminen johtuu myös siitä, että nyt lähes kaikki jäljelle jääneet vaatteet ovat paremmin näkyvillä ja valittavissa. Olen pyrkinyt ripustamaan useimmat paidat henkareihin eikä ne ole päällekkäin piilossa laatikossa. Ja toki jäljelle jääneet laatikot menevät edelleen helposti sekaisin, koska tutkin ja pengon, mutta mm. eilen käytin alle 10 minuuttia laatikon selvittämiseen ja vaatteiden viikkaamiseen. Järjestys oli nopeasti palautettavissa eikä vaatinut kaikkien vaatteiden kaapista poisvetämistä.
Asiaa auttoi myös kaapin muokkaaminen käytännöllisemmäksi – poistin suuren korin ja laitoin kaapin ainoan hyllyn alemmas. Tämä osoittautui huomattavasti paremmaksi ja toimivammaksi ratkaisuksi. Suosittelenkin, että käytät hetken aikaa omaa vaatekaappia tutkien ja pohtien ”mikä olisi käytännöllisin ja toimivin säilytysratkaisu? Miten voisin muokata kaapista toimivamman?”
Lasten kanssa enemmän läsnä
Vähemmän sotkua, kaaosta ja henkistä kuormaa on tehnyt myös sen, että hermoja kiristää vähemmän ja lasten kanssa on helpompi olla läsnä. Olen luonteeltani melko tarkka ja jatkuva järjestely ja siivoaminen saattaa olla välillä melko uuvuttavaa. Karsimisen myötä kuorma väheni ja olen toki pyrkinyt tietoisesti ottamaan rennommin, etten antaisi sotkun häiritä, koska elämäähän se vain on ja elämisestä syntyy sotkua. Take it easy Merita (ja te muutkin 😉)!
Yksi erittäin hyvä ratkaisu oli ottaa lapset mukaan tavaran karsimiseen ja järjestelyyn – heille tuli tunne, että heidän mielipiteillä on väliä, mikä on täysin totta! Mitään sellaista tavaraa en karsinut, joka oli lapsille tärkeä ja jonka lapsi halusi pitää. Lisäksi tein lapsille pieniä kasoja heidän tavaroista, joita oli helppo käydä läpi ilman, että karsiminen olisi ollut pitkäkestoista ja puuduttavaa. Lapset saivat laittaa tavarat haluamiinsa kasoihin – jääviin ja pois meneviin. Keino tuntui olevan hyvä ja toimiva.
Olin yllättynyt esimerkiksi siitä, miten nopeasti nuorin lapsi kävi omat vaatteet läpi. Hänellä oli selkeä mielipide mitkä vaatteet tuottavat hänelle iloa ja mitä ei ole mukava pitää. Karsiminen oli nopeasti taputeltu ja minä istua möllötin vieressä silmät suurina. Lopuksi silmät möllöttivät vielä astetta suurempina, kun lapsi halusi opetella viikkaamaan omat vaatteensa ja on tehnyt sitä siitä lähtien. En tiedä kestääkö tätä ihanuutta kovin kauan, mutta nautin niin kauan kuin kestää… 😀
Lisäksi otimme käyttöön hymiö-taulun, joka kannustaa lapsia siistimään omat huoneet päivän päätteeksi. Mitään suurta siivousta ei tarvitse tehdä, mutta lattiat siistitään leluista ja vaatteet laitetaan joko kaappiin tai viedään pesuun. Pointtina se, että mitä enemmän hymynaamoja tauluun ilmestyy, sitä enemmän on tiedossa yhteistä kivaa puuhaa tai erilaisia ”palkintoja” (jos totta puhutaan, teini-ikäisen kohdalla puhutaan rahasta. Mikäs muukaan teiniä motivoi).
Pidän parempaa huolta siitä mitä meillä jo on
Kun tavaraa on vähemmän, silloin myös haluaa pitää parempaa huolta siitä mitä jo omistaa. Olen tammikuun aikana mm. opiskellut miten voin huolehtia paremmin meidän huonekasveista, huoltanut omia vaatteita ja kenkiä sekä maalannut vessan lattian, josta maali oli jo hieman kulunut.
Parempaa huolta haluan pitää myös sen takia, koska en halua jatkuvasti olla ostamassa uutta. En myöskään halua ajatella, että ”noh, jos joku menee rikki, hankitaan uusi tilalle”. Olisi hienoa, että omistetuilla tavaroilla olisi pitkä elinkaari ja tätä haluan heijastaa myös pakollisiin tuleviin hankintoihin ja hankkia sellaisia, jotka ovat kestäviä ja valmistus vastaa omia arvoja. Haluan panostaa myös kiertotalouteen eli huomattavasti tietoisempaan kulutukseen.
Lisäksi tänä vuonna olen ottanut Instagramissa osaa Viiden vaatteen vuosi -haasteeseen, jossa hankin vuoden 2023 aikana maksimissaan viisi uutta vaatetta (käytettynä ostettuja ei lasketa, eikä myöskään alusvaatteita). Haaste pohjautuu Hot or Cool -instituutin laskelmaan planetaarisista rajoista, jotka olisivat mahdollisia kaikille maapallon asukkaille (suora lainaus @planetaarinenvaatekaappi ig-tililtä. Voit lukea lisää haasteesta alla olevasta postauksesta).
Pari henkistä notkahdusta
Eihän tämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut. Se pitää heti myöntää. Olen päättänyt, että tämän vuoden aikana annan itselleni riittävästi aikaa karsia tavaraa, sisäistää karsimisen tuomat muutokset ja oppia muuttamaan omaa ostokäyttäytymistä haluttuun suuntaan. Aiemmin olen esimerkiksi stressatessa lähtenyt ostoskeskukseen kiertelemään ja mukaan on tarttunut turhaa. Tammikuun aikana en käynyt kertaakaan kauppakierroksilla, vaan olen koittanut pohtia miksi toimin niin kuin toimin ja mistä mielihalut ja tavaran ostamisen tarve kumpuavat – onko kyseessä osto vai halu? Mitä koitan ostamisella paikata? Pystynkö yhdistämään laukaisevia tekijöitä keskenään? Aina en jaksanut toki pohtia ja välillä vaan turhautti…
Pari kertaa olen kokenut henkisiä notkahduksia, jolloin olo on ollut kurja ja olisi tehnyt mieli lievittää oloa toimimalla samoin kuin aina ennenkin eli ostamalla jotain. Kun en ole tehnyt näin, vaan olen sen sijaan tehnyt henkisen tutkimusmatkan, olen samalla joutunut käymään läpi kasan ei-niin-mukavia tunteita ja muistoja. Tämä on ollut melko raskasta, mutta toki lopulta kannattavaa ja palkitsevaa, vaikkei sillä hetkellä tunnukaan siltä…
Tyhjän tilan täyttämisen tarve
Lisäksi pari kertaa olen kohdannut tyhjän tilan täyttämisen tarpeen ja tällä tarkoitan sitä, että tyhjät kaapit ahdistaa. Tuntuu, että omaan mieleen on ohjelmoitu ajatus: ”kaapeissa PITÄÄ olla tavaraa”. Mitä teen kun kaapissa ei ole mitään? Kaappi tuntuu turhalta ja syntyy halu täyttää se ja täyttämisestä syntyy ostohalu.
Yksi Instagram-seuraaja vinkkasi, että tavaroiden järjestystä voi pohtia uudelleen ja laittaa tavaroita väljemmin eri kaappeihin, joka voisi helpottaa. Uskon myös, että ajallaan tavarat löytävät paikoilleen ja tyhjien kaappien ahdistus katoaa. Toisaalta tämänkin ajatuksen ja tunteen taustalla on jotain, mitä todennäköisesti pitää työstää, joten katsotaan. 😀
Mitä seuraavaksi?
Nyt olen tehnyt suurimman raivauksen meidän kodissa ja käynyt kaikki kaapit, laatikot ja nurkat läpi. Seuraavaksi olen ajatellut edetä hissukseen eteenpäin ja parantaa tiettyjen kaappien järjestystä selkeämmäksi. Siinäpä se loppuvuosi kuluukin.
Ennen kuin päätän tämän blogitekstin, haluan muistuttaa, että pelkkä karsiminen ei ratkaise tavaraongelmaa, vaan tarkoituksena on sisäistää uusia tapoja joiden avulla turhaa tavaraa ei enää kantaudu kotiin eli pointtina on muuttaa omaa käytöstä. Karsimisesta tulee todella nopeasti turhaa puuhaa jos omat kaapit täyttää uudelleen tai jos karsii jotain sellaista, joka pitää kuitenkin ostaa hetken kuluttua.
Karsiminen ei myöskään ole kisa kuka omistaa vähiten tavaraa ja on minimalistisin. Karsimisessa tarkoituksena on luoda itselle helpompi ja sujuvampi ympäristö. Sellainen, jossa just sun on hyvä olla ja joka ei kuormita – tarkoitti tämä sitten paljon tai vähän tavaraa. Tärkeintä olisi, että koti on paikka, jossa sun on hyvä levätä ja latautua – ei kuormittua ja stressaantua.
Karsimisen jälkeen meille jäi vielä reippaasti kaikkea eikä meidän koti näytä millään tavalla minimalistiselta. Siihen en tavoitellutkaan. Päätarkoituksena oli karsia kaikki turha ja jättää tarpeellinen mikä tuottaa iloa. Nyt tuntuu, että aletaan olla siinä pisteessä, jossa halusin olla ja minkä takia yleensä ottaen ryhdyin karsimaan.
Halusin helppoutta, sitä olen saanut. Halusin järjestystä, sitä olen saanut. Halusin vähemmän kuormitusta, sitä olen saanut. 👍
Mutta lyhyesti tiivistettynä: en kadu ollenkaan, että ryhdyin tähän, päinvastoin. Suosittelen karsimista jokaiselle, joka tuntee, että tavaramäärä ja sotku hallitsee omaa arkea, imee liikaa energiaa ja aikaa kuluu liikaa siivoamiseen, järjestämiseen ja sotkujen raivaamiseen ja arjesta sekä omasta tilasta nauttiminen jää vähemmälle.
Palaan aiheeseen varmasti vielä tulevaisuudessa ja kerron miten meillä on mennyt! Jos mieleesi tulee jokin aiheeseen liittyvä kysymys tai postausidea, laita kommenttia alle tai viestiä Instagramin kautta.
Postauksen pääkuva: paivitakalaphotography.fi/
