Tekstin on kirjoittanut Kapselipukeutumisen asijantuntija Anna-Leena Hakuli

Puhutaanpa hetki aiheesta vaatteet ja raha. Mutta ihan ensiksi nostetaan pari juttua pöydälle. 

Let’s face it. Naiset eivät oikeastaan saisi puhua rahasta. Naisille ei ole tyypillistä ajatella rahaa yhtä paljon kuin miehille. Naiseuteen liitetään enemmän perhekeskeisyyttä, pehmeitä arvoja, unelmointia ja tunteella elämistä, kuin rahan tekemistä. Naisia on vuosia pidetty huonompina johtajina kuin miehiä, koska yritysmaailma on ollut enemmän miehisille ominaisuuksille (ja rahan tekemiselle) rakennettu. Mutta viime vuosina on bisnesmaailmassakin onneksi alettu puhua enemmän tunnetaidoista, inhimillisistä kohtaamisista ja intuitiosta, joita liitetään feminiiniseen toimintatapaan ja naisiin.

Minä olen nainen, joka on puhunut rahasta koko työuran, siitä lähtien kun vastavalmistuneena ekonomina aloitin työt pankissa. Jos ihan lapselle selittäisin mitä tein, niin sanoisin, että myin ja markkinoin rahaa 15 vuotta. Aikuiselle selitettynä myin unelmien toteuttamista, esimerkiksi keittiöremonttiin liittyvien haaveiden kääntämistä todellisuudeksi IKEA-lainalla. Myin ja markkinoin etenkin naisille, tai ylipäätään tavallisille suomalaisille perheille, jotta he voisivat päivittää kodin sydämen helposti ja kohtuuhinnalla. 

Vuosi sitten hyppäsin yrittäjäksi täysin toiselle toimialalle. Yrittäjänä minua on ilahduttanut löytää verkostooni muita päämäärätietoisia naisia, jotka eivät pelkää puhua rahasta – ja yllätys yllätys, monet heistä ovat yrittäjiä. 

Tänä päivänä puhun rahasta edelleen, mutta aivan toiselta kulmalta kuin ennen. Rakastan puhua siitä, miten kapselipukeutumisella ja värianalyysilla voi säästää rahaa, löytää omannäköisen tyylin (tai vahvistaa tyyliään), sekä siinä sivussa säästää aikaa, luontoa ja vieläpä omia hermojaankin. Miten niin? Eivät kai vaatteet ja pukeutuminen liity millään lailla rahan säästämiseen – nehän ovat sellaista “naisellista hömppää”? 

Kapselipukeutuminen – ohimenevä hypetys?

Oletko kuullut termin kapselipukeutuminen? Jos olit tarkkaavainen, niin ainakin luit sen muutama rivi sitten! Mutta moni ei ehkä tiedä, että Suomessa vasta viime vuosina pinnalle noussut kapselipukeutumisen ideologia on peruja jo isoäitiemme ja isoisoäitiemme ajalta – joskaan ei täältä Pohjolasta.

Kapselipukeutumisella on pitkät juuret, sadan vuoden taakse. Ajatus “bisnesnaisen laadukkaasta lentomatkapuvustosta” virisi amerikkalaisen muotisuunnittelijan, Claire McCardellin, mielessä jo 1920-luvulla. Capsule dressing -termi ja maailman ensimmäinen kapselivaatemallisto syntyi tuolloin. 

Siirrytäänpä hetkeksi Lontooseen ja 1970-luvulle. Lontoolainen Wardrobe-vaateputiikin pitäjä, Susie Faux, kehitti kapselipukeutumisen ajatusta eteenpäin. Faux kiinnitti huomiota siihen, että naiset ostavat liikaa huonosti tehtyjä vaatteita lyhytaikaiseen käyttöön ja halusi tähän muutoksen. Hän loi termin capsule wardrobe kuvaamaan metodia, jolla vaatekaapista saa yhtenäisen, kun siellä on tietyt peruspilarit kunnossa. Peruspilarit olivat vaatteita, jotka sopivat eri tilanteisiin, vaikkeivät olleet viimeisintä trendiä, vaan klassisempaa peruspuvustoa. Faux myös ymmärsi, että koska naiset ovat vaihtelunhaluisia ja haluavat näyttää trendikkäiltä, heille on tärkeää maustaa pukeutumista kauden trendiväreillä. Mutta “maustamisen” voi tehdä edullisemmilla vaatekappaleilla, kuten huiveilla ja puseroilla. 

Suositummaksi kapselipukeutumisen teki muotisuunnittelija Donna Karan, joka 1985 julkaisi 7 vaatteen kapselivaatemalliston, 7 easy pieces. Mallisto julkaistiin aikana, jolloin naiset alkoivat saada enemmän jalansijaa työelämässä. Rajatumpi, helposti yhdisteltävä vaatevalikoima palveli kiireisiä uranaisia erinomaisesti.

Moni tämän päivän kiireisistä uranaisista on kuitenkin kuullut vasta Courtney Carverista, tai hänen vuonna 2010 kehittämästään minimalismihaasteesta, joka tunnetaan nimellä Project333. Haasteen ideana on aina kolmen kuukauden välein päivittää vaatekaappiin 33 vaatetta, mukaan lukien takit, kengät, laukut, asusteet ja korut. Monelle ruuhkavuosia elävälle naiselle tällainen selkeys ja minimalismi kuulostaa ihanalta, mutta toisaalta siltä, että miten sen kanssa käytännössä voisi elää pidempään. 

Miten minusta tuli kapselipukeutuja?

Minä olen ollut kapselipukeutuja vuodesta 2017 lähtien. Kaikki lähti liikkeelle oman elämäni vaatekriiseistä, jotka kulminoituivat tilanteeseen, kun olimme laittamassa kotia myyntiin. Tajuntaani iskeytyi, etten kehtaisi avata vaatehuoneeni ovea edes välittäjälle, saati sitten potentiaalisille ostajaehdokkaille. Vaatteita oli aivan liikaa. Niitä oli erilaisista elämänvaiheista. Ja ne pursuilivat hyllyillä, olivat tiukkaan ahdettuna henkaritangoilla, sekä levisivät tuolille, jolle valitsin aina edellisiltana seuraavan päivän työvaatteet. Fun fact: vaatteiden valintaan meni noin 30 minuuttia aikaa joka ilta ennen kiireistä työaamua. Tämä oli siis aikaa ennen koronaa, kun tein toimistotyötä, jossa myös mm. tapasin yhteistyökumppaneita. 

Ensin konmaritin vaatehuoneeni ja poistin kaiken turhan, jota en enää laittaisi päälleni. Useampi IKEA-kassillinen täyttyi parikymppisenä hamstratuista H&M-topeista, “hieman pesussa kutistuneista” kauluspaidoista, kulahtaneista neuleista ja esimerkiksi lantiofarkuista, joita en enää kahden lapsen äitinä kokenut omantyylisiksi. Samaan hengenvetoon lähtivät myös liian viralliset liituraitajakku, -housut ja -hame, jotka olin tuoreena ekonomina ostanut ja sittemmin todennut, ettei pankissakaan töissä ollessa tarvitse koskaan pukeutua NIIN virallisesti. 

Kun olin karsinut kaiken passiivisen, “sedimentoituneen” massan, aloin nähdä vaatehuoneessani enemmän mahdollisuuksia. Yhtäkkiä siellä erottuikin kivoja värejä ja minun tyylisiäni asukokonaisuuksia. Mutta en ollut vielä tyytyväinen, vaan halusin keinon, jolla hallinnoisin vaatekaappiani niin, etten pian lipsuisi hamstraamaan uusia vaatteita poistettujen tilalle. Tähän oli olemassa ihan oikea riski, sillä olen fiilispukeutuja, rakastan kauniita vaatteita, ja työhöni sisältyi jonkin verran matkustamista Euroopassa, usein kivojen shoppailumahdollisuuksien äärelle. 

Loppuvuodesta 2017 löysin suomalaisen kapselipukeutumisen verkkokurssin. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että se vaikutti elämääni varsin positiivisesti ja kokonaisvaltaisesti. 

Kokemuksia kapselipukeutumisesta reilun neljän vuoden ajalta

Viiden viikon Caps Look® -verkkokurssin aikana opin katsomaan omaa tyyliäni uudesta näkökulmasta, sekä pysähtymään sen äärelle, millaisia vaatimuksia elämäntyylini asettaa vaatekaapilleni: Olin uranainen, mutta myös kahden pienen lapsen äiti = minulla piti olla selkeästi eri vaatteet töihin ja toisenlaiset vapaa-ajan hiekkalaatikko-ruoanlaitto-ulkoiluarkeen.

Project333 olisi ollut minulle aivan liian tiukka ja sitova metodi, joka olisi ehkä menetellyt muutaman kuukauden “haasteena”. Mutta syy, miksi Caps Look® -metodi jäi pysyvästi käyttöön, on sen räätälöitävyys jokaisen omaan tyyliin ja elämäntyyliin, tiukkojen rajoitteiden sijaan. Yksi asia johti toiseen, ja nyt reilu neljä vuotta myöhemmin olen itse kapselipukeutumisen kouluttaja, kestävän muodin puolestapuhuja ja yrittäjä, sekä Caps Look® -metodin omistaja. 

Kapselipukeutuminen on herättänyt minut tarkastelemaan objektiivisemmin ja kriittisemmin omaa kulutuskäyttäytymistäni. Olin jo aiemmin tuntenut maailmantuskaa siitä, että kulutamme liikaa maapallon rajallisia resursseja, ostamme liikaa vaatteita, ja liian huonosti halvalla tehtyjä vaatteita. Mutta toimimisen sijaan olin jämähtänyt “tuskailuvaiheeseen”. 

Kun aloin kapselipukeutumisen myötä paremmin ymmärtää, millaisista vaatteista oikeasti pidän, mitä tulee oikeasti käytettyä, mitä vaatekaapissani jo on, sekä mitkä ovat materiaaleja jotka kestävät kulutusta ja ovat miellyttäviä päällä, alkoi olla yhä vähemmän syitä impulssiostosten tekemiseen vaatekaupoilla. Kun impulssiostokset vähenivät, väheni myös tarve kiikuttaa hutihankintoja pois nurkista. Eli säästyi sekä aikaa, että rahaa. 

Minulle suurin motiivi ryhtyä kapselipukeutujaksi oli säästyvä aika ja vaiva, jota ylimääräinen vaatteiden pyörittely kulutti. Halusin myös selkiyttää vaatekaappiani, mutta suoraan sanottuna en alussa uskonut, että minunlaiselleni “kirppishaukalle” ja kauniista vaatteista nauttivalle naiselle olisi mahdollista pitää vaatteitani hyvässä järjestyksessä pitkiä aikoja. Miksi? Koska aina välillä tulisi niitä mielitekoja, extempore-hankintoja lomamatkoilta, ja arjen kiireessä vaatteita kuitenkin tunkisi hyllyille, pinot kaatuilisivat, enkä löytäisi etsimääni. Mutta toisin kävi. Vaatekaappini on edelleen järjestyksessä – vaatehuonetta en enää uuteen kotiin halunnut. 

Kapselipukeutumisen sivutuotteena oma tyylini on selkiytynyt ja itsevarmuuteni kasvanut. Nykyisin pukeudun sillä tavalla kuin vielä haaveilin joskus viisi vuotta sitten: värikkäämmin, naisellisemmin ja monella tapaa mukavammin – enemmän itseni näköisesti.

5 vinkkiä: Näin lisäät iloa ja selkeyttä omaan vaatekaappiisi

Lopuksi haluaisin antaa sinulle muutaman vinkin, jos kaipaat lisää iloa ja itsevarmuutta pukeutumiseen, ja/tai selkeyttä vaatekaappiin. 

• – Pysähdy pohtimaan omaa ihannetyyliäsi ja elämäntyyliäsi. Caps Lookin sivuilta löydät muun muassa ilmaisen Vaatekaappi Workshopin, johon sisältyy harjoitus tähän liittyen.

• – Selvitä vartalotyyppisi – se auttaa pukeutumaan vaatteisiin, jotka imartelevat eniten. Tyylikkään ja naisellisen pukeutumisen kannalta on paljonkin merkitystä sillä, oletko pitkä ja hoikka mallivartaloinen (H-vartalo), kurvikas “Marilyn Monroe” (X-vartalo), vai kenties se, jolla vartalon painopiste on ylä- (Y-vartalo) tai alakropassa (A-vartalo).  Tästä aiheesta löytyy tietoa niin nettisivuilta, podcasteista kuin kirjoistakin. Olin viime vuonna puhumassa vartalomallin tunnistamisesta mm. Tavaravalmentaja Sannan Täyttä Tavaraa -podcastissa. Tuon podcast-jakson olennaisimmat pointit on koottu tälle sivulle.

• – Perehdy vaatekaappia selkiyttäviin metodeihin kiinnostuksesi mukaan; konmari, kapselipukeutuminen, project333, univormuajattelu…googlaamalla löydät paljon lisätietoa ja voit arvioida, mikä sopisi parhaiten sinun elämääsi.

• – Tiedosta kulutuskäyttäytymisesi. Ala pitää kirjaa vaatehankinnoistasi. Saatat yllättyä! Minä pidin vuoden 2021 ajan kirjaa omista vaatehankinnoistani (kappalemäärä, vaatteisiin kulunut raha, sekä ostinko vaatteen uutena vai käytettynä). Voit lukea inspiraatioksi blogitekstin vaateostosteni kvartaaliraportoinnista.

• – Selvitä sinulle parhaiten sopivat värit. Fakta on, että me naiset olemme erilaisia ja eri näköisiä. Vaikka parhaalle ystävälleni sopii loistavasti sinapinkeltainen ja korallinpuna, minä näytän niissä väreissä kammottavalta – sairaalta, väsyneeltä ja kellertävältä. Tämä johtuu siitä, että ihana ystäväni on värivuodenajaltaan Kevät, minä puolestani Kesä. Olemme molemmat vaaleita naisia, mutta hänen ihonsävynsä on lämmin, minun taas kylmä. Minun rakastamani hento roosa, vaaleansininen ja laventelinlila olisivat aivan liian valjuja värejä bestikselleni, jolla on vihreät silmät, kultainen kasvojen hehku sekä upeat, lämpimänsävyiset kiharat. Oman värivuodenajan määrittelyyn on kaikenlaisia “vippaskonsteja”, mutta varmimman tuloksen saat ammattilaisen tekemässä perusteellisessa värianalyysissa. Se on investointi, joka maksaa pian itsensä takaisin. Vai mitä sanot, jos vältät tulevina vuosina vääränsävyiset hutihankinnat niin vaatteissa, meikissä, koruissa kuin vaikkapa hiuksia värjätessä? Lue lisää värianalyysista.

Iloa ja selkeyttä elämääsi!

Anna-Leena Hakuli

Kapselipukeutumisen asiantuntija ja Caps Look Oy:n toimitusjohtaja.

Lue myös tekstimme: Vastuullisuus osana vaatebisnestä