Lähdin hetken mielijohteesta Kreikkaan kuuden muun naisen kanssa touko-kesäkuun vaihteessa. Matkalla oli itselleni kaksi päätavoitetta:

• Tehdä töitä etänä, toisesta maasta käsin.
• Olla pidempi aika ilman lapsia.

Töitä halusin tehdä siksi, että todella näen, että työnteko onnistuu myös toisesta maasta. Näin tiedän, että esim. muutama kuukausi talvella ulkomailla on mahdollista piankin.

Toinen syy oli kuitenkin vielä tärkeämpi. Vaikka lapset ja mies ovat rakkainta maailmassa, välillä on pakko päästä olemaan vain minä itse ilman muita leimoja tai oletuksia ja odotuksia äitinä tai vaimona. Tästä samaa mieltä kanssani on Anna Pietelin, joka oli yksi matkakumppaneistani ja jota haastattelin tätä juttua varten.

Anna on asuntosijoittaja, suomen kielen lehtori ja nykyään myös osa Naistakomo -yritystä. Hän toimii mm. apuvalmentajana Naistakomon Tulevaisuuden minä -valmennuksessa. Anna oli ystävänsä Ronja Romsin kanssa alkuunpaneva voima koko tälle matkalle, johon liittyi mukaan erilaisia naisia ympäri Suomen.

Anna avaa omia syitä lomalle lähtöön: ”En ole lomaillut viikonloppua pidempään ilman lapsiani viiteen vuoteen. Olemme juuri muuttaneet Hangosta Porvooseen ja muuttorumba oli lopuillaan. Tunsin itseni väsyneeksi ja olin loman tarpeessa. Rupesimme ystäväni Ronjan kanssa katselemaan äkkilähtöjä ja päätin että nyt olisi todella hyvä hetki lähteä ystävän kanssa reissuun – ilman lapsia ja miestä. Saisin hengähdystauon arjen hektisyydestä ja saisin keskittyä kerrankin vain itseeni”.

Miten matka onnistui? 

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein mukava. Koska kaikki matkaseuralaiset olivat aikuisia, pystyimme tekemään nopeita päätöksiä ja vielä nopeampia toteutuksia samalla extempore-meiningillä, jolla olimme reissuun lähteneetkin. Vuokrasimme autot ja tutustuimme paremmin saareen. Menimme luksushotelliin aamupalalle ja siitä rannalle kukonlaulun aikaan. Aloitimme yhden päivän aperol spritzeillä. Menimme minne milloinkin nenä näytti ja minne huvitti. Jos joku ei halunnut tai jaksanut tehdä samaa, sekin oli täysin ok.

Anna kertoo, että myös hänen tavoitteensa lomalle täyttyivät: ”Oli aivan mahtavaa saada nukkua kokonaiset yöunet, herätä omaan tahtiin, lähteä hotelliaamiaiselle ja syödä se rauhassa, rentoutua rannalla aurinkotuolissa mielenkiintoisia kirjoja lukien, mennä ja tulla niin kuin itselle sopi ja viettää laatuaikaa aikuisten naisten seurassa”, hän muistelee.

Tällaiset asiat voivat kuulostaa pieniltä jutuilta, mutta yleensä omat lomani perheen ja lasten kanssa ovat jotain aivan muuta. Silloin pitää koko ajan ennakoida ja suunnitella. Jos nälkäkiukku pääsee valloilleen, on myöhäistä etsiä kaikille sopivaa ravintolaa. Siirtymiin ja ihan vain lähtemiseen pitää varata paljon enemmän aikaa. Ja vaikka kaikki jo pystyvät perheessämme pakkaamaan itse, on silti muistutettava, kyseltävä ja varmistettava, että kaikki tarpeellinen todella tulee mukaan.

Matkaan kuului myös itsensä ylittämisiä. Saarella järjestettiin sattumoisin myös juoksukilpailu juuri tuolloin. Se oli ensimmäinen laatuaan, joten ajattelimme, että jos kerran satumme saarelle juuri silloin, kun tällainen järjestetään, niin pakkohan meidän on ottaa osaa. Tämäkin päätös syntyi täysin leikkimielisestä heitosta illallisella. Edes lenkkareiden jääminen matkasta ei hetkauttanut vaan itse osallistuin kisaan loafereilla.

Matka ei ollut kuin 5 kilometriä, mutta tällaiselle juoksua harrastamattomalle sekin tuntui ajatuksena melkein puolimaratonilta. Yllätyin kuitenkin, miten hyvin jaksoin. Ja lopussa harmittelin lenkkareiden puuttumista, sillä tuntui, että muu kroppa olisi juoksun kestänyt ja jaksanut, mutta tasapohjakengillä ei ihan maaliin saakka juostu koko matkaa. Kisasta jäikin tunne, että pystyin tähänkin, täytyypä siis kotona myös kokeilla 5 km:n juoksua, jotta tiedän, että oikeilla varusteilla pystyn siihen. 

Ylitin siis itseni. Tällaiset onnistumiset motivoivat ja ruokkivat halua jatkaa. Näinhän se menee muidenkin asioiden kanssa.

Millaista pääomaa saimme matkalta?

Kun tekee tuollaisen etelänmatkan, voisi ajatella, että sehän ennemminkin syö pääomaa eli rahaa. Tämä toki voi olla totta, mutta onneksi pääomaa on muutakin ja tärkeämpääkin kuin raha. Nimittäin henkistä pääomaa.

Itse ainakin sain vahvistuksen sille, että tiedän voivani lähteä matkalle ilman muuta perhettä. Tuntui hyvältä tehdä itsensä tavallaan tarpeettomaksi hetkellisesti. Perhe toimi ihan yhtä hyvin, joissain asioissa jopa paremmin minun poissa ollessani. Annan kokemukset olivat samankaltaiset: ”Tiedän että lapset viihtyvät hyvin isänsä kanssa ja hän pärjää vallan mainiosti lasten kanssa, joten minulla ei aiheutunut siitä huolta. Tiesin koko ajan että heillä arki rullaa tuttuun tapaan sillä väliin kun olin lomailemassa. Juttelimme lasten kanssa kuitenkin muutaman videopuhelun loman aikana”, hän sanoo.

Anna on jo päättänyt, että tällaiset matkat tulevat jatkumaan: ”Matkan jälkeen tunsin itseni levänneeksi ja onnelliseksi. Sain myös paljon inspiraatiota tulevaan syksyyn ja selkeyttä omiin ajatuksiin. Matkalta sain myös aivan uusia ihania ystäviä ja unohtumattomia kokemuksia. Ylitin myös itseni osallistumalla paikalliseen juoksutapahtumaan. Matkan aikana tuumin, että tämän loman olisi pitänyt toteutua jo aiemmin ja olen päättänyt, että tästedes tästä tulee traditio”, Anna toteaa.

Kuten jo sanottu ylitin itseni juoksukisassa, joten tiedän ja ehkä vielä tärkeämpänä MUISTAN jälleen, että minä pystyn lähes mihin tahansa. Ei se tarvitse muuta, kuin tehdä. Muilta naisilta sain hyviä ajatuksia ja pystyin jälleen ajattelemaan isommin niin omasta tekemisestäni kuin vaurastumisestani.

Nainen, muista ottaa aikaa itsellesi!

Meillä on kotona jo kaksi alakouluikäistä, Annalla lapset ovat vielä pieniä. Olemme molemmat tehneet paljon töitä ja samalla hoitaneet perheen. Vaikka lapset ovat rakkaita ja työkin mielekästä, elämään on mahduttava muutakin. Ihan omaa aikaa omille ajatuksille. Kun arjessa sekoittuvat perheen, työn, harrastusten ja kaiken muun pakollisen ja vähemmän pakollisen asiat yhdeksi mylläkäksi, on ruuhkavuosipyörä valmis pyörimään.

”Lapsiarki on todella intensiivistä ja ajoittain hyvin raskastakin. Katkonaiset yöunet ei helpota asiaa. Meidän omat lapset ovat kaikki olleet kiipeilijöitä ja vielä vikkeliä sellaisia, heitä saa koko ajan vahtia, etteivät he kiipeä jonnekin ja satuta itseään – sekin vie voimia”, Anna kuvailee ja jatkaa: ”Minusta on tosi tärkeää, että äidit ottavat aikaa itselleen ja itsensä huolehtimiseen, sillä se on koko perheen etu. Lentokoneessakin pyydetään laittamaan happimaski ensin itselleen ja vasta sitten muille. Jos äiti ei huolehdi ensin itsestään on hänen vaikea huolehtia kenestäkään muustakaan.”

Haluaisimme Annan kanssa rohkaista kaikkia äitejä ottamaan sitä tärkeää omaa aikaa ja tällä tavoin parantaa omaa jaksamistaan äitinä. Hyvinvoiva äiti on jokaisen lapsen etu.