Hyvänen aika miten paljon mua ahdistaa raha-asiat juuri tänä syksynä. Oman instani mukaan, en ole ainoa. Konkurssit, maailman talous, inflaatio ja hallituksen uudet budjetit, sekä niiden vastustaminen on saanut mut ihan vainoharhaisen ahdistuneeksi. Omien raha-asioiden lisäksi, kannan huolta monen yrittäjän, työntekijän ja jopa valtion rahoista. En ehkä fyysisesti, mutta harteillani.
Jos jotain olen koskaan sijoittamisesta oppinut, on se, että hajauta, hajauta ja hajauta! Meitä neuvotaan hajauttamaan sijoituksia useampaan omaisuuteen, ajallisesti, maantieteellisesti ja erilaisiin toimialoihin. Jos sijoittaminen alkoi kiinnostaa, voit käydä täältä lukemassa Paulan hyvät vinkit, miten aloittaa (ja hajauttaa) sijoittaminen.
Toimin itse tällä hetkellä yrittäjänä ja palkansaajana. Viimeiset pari vuotta olen saanut tehdä enemmän töitä yrittäjän roolissa. Olin palkkatyöstä opintovapaalla ja nautin elämästä. Pitkälti elämää rahoitti yrityksestä saadut tulot.
Tänä syksynä kaikki kuitenkin muuttui. Yrityksestä saadut tulot pienenivät ja ahdistus omasta taloudesta hiipi hiljaa harteilleni. Raha alkoi ahdistamaan mua erityisen paljon. Suomessa menee yrityksiä nyt konkurssiin, kuin sieniä sateella. Vaikkei ne vaikuta suoranaisesti elämääni, isot otsikot taantumasta saa minut pelästyneeksi, kuin peuran ajovaloihin.
Mistä rahaa?
Maailmassa on 5 tapaa tehdä rahaa nollasta.
- Tehdä töitä
- Perustaa yritys
- Ryöstää pankki
- Voittaa lotossa tai löytää kultaa
- Saada iso perintö
Näistä viidestä tavasta kaksi ensimmäistä ovat aina olleet itselleni ne oljenkorret johon olen, tuulen puhaltaessa kukkaroon, tarttunut. Tuntemattomille tiedoksi, melko usein tunnen tuulen vireen kukkarossa! Pankkia en uskalla ryöstää, lotossa en voita, kultaa en löydä, eikä perintöäkään ole tulossa.
Kun taantuman merkit vahvistuivat alkusyksystä, heräsin ihanasta opintovapaa-unestani. Tajusin, että nyt on pakko lopettaa tämä huilailu ja viettää sorvin ääressä kaikki ylimääräinen aika. Koska en halunnut, enkä yksinkertaisesti voi tinkiä menoista, sillä niissä ei juurikaan ylimääräisiä ole, ainut vaihtoehto oli lisätä palkkatyön määrää.
Olen maailman sivu, kukkaron pohjan näkyessä, valinnut tehdä töitä, ylimääräistäkin. Tänä syksynä haalin itselleni kaksi uutta osa-aika työtä, jotta maksimoin tulot. Teen tällä hetkellä kolmea työtä osa-aikaisesti, koska vain yhtä työtä en jaksaisi. Ennen opintovapaata tein vain yhtä palkkatyötä ja uupumuksen merkit olivat ilmassa. Uskon sen liittyvän siihen, että tekemällä yhtä työtä, en pysty käyttämään kaikkea osaamistani. Viihdyn tällä hetkellä työelämässä todella hyvin ja uskon vahvasti, että se liittyy monipuoliseen työelämään.
Töiden tekeminen pitää minut järjissäni. En ehdi ajattelemaan miten ahdistunut olen taloudesta, kun työ pakottaa minut keskittymään työhön, vapaa-ajan sääntelyyn, lepäämiseen ja palautumiseen. Ilman töitä, söisin varmasti jo propralia ahdistukseen. Työn tekeminen on keinoni selviytyä ja nimenomaan mielekkään työn teon! Toki työ tuo myös tilille enemmän tuloja, joka sekin itsessään vähentää ahdistuksen määrää, kun henkilökohtainen talous ei roiku vain yrityksen tulojen varassa.
Ymmärrän, että toisia ajatus töiden tekemisestä kuormittaa jo itsessään ja varmasti joillekin lisää ahdistusta taloudellisten kamppailujen keskellä. Toisia keinoja ahdistuksen käsittelyyn on budjetoida omaa taloutta, säästää, vähentää menoja tai neuvotella paremmat maksuehdot lainoille. Haluan nostaa mukaan myös ammattiavun, jonka pariin suosittelen kääntymään jos ahdistus on kovaa.
Säästöt pahan päivän varalle!
Niinkuin täällä Naiset Puhuu rahasta -blogissa aiemmin olen kirjoittanut, minulla on myös säästöjä, joita olen kerryttänyt säännöllisen sijoittamisen myötä. Kertaakaan, ei ole tullut sellaista oloa, että realisoisin sijoitukset. Tässä maailman tilanteessa seuraava lause voi tuntua pahalle monelle, mutta kirjoitan sen silti. Sijoitukset eivät ole pahan päivän varalle. Sijoitukset ovat äärimmäisen hädän varalle.
Minulle paha päivä on sellainen, että rahaa menee, mutta sen hetkinen tilitilanne ei kestä sitä. Pesukone menee rikki tai auto menee huoltoon. Nämä ovat sellaisia yllättäviä menoja, joita ei osannut odottaa. Pahaa päivää varten meillä on puolison kanssa yhteinen ”häätili” johon säästämme joka kk saman verran. Sinne voimme tarttua pahoina päivänä ja voin kertoa, että niitä on lähiaikoina ollut!
Äärimmäinen hätä minulle on sairastuminen, konkurssi tai työkyvyttömyys. Tällaisiin hätiin olen sijoittanut. Toivottavasti en koskaan joudu hätärahastoihini koskemaan. Tämä ei tarkoita, että pitäisin häntä huonona, joka sijoituksia realisoi. Meillä jokaisella on oma elämä ja tässä blogissa kerron vain mihin itse pyrin. Ymmärrän kyllä, että sijoituksilla ei tee mitään, jos niistä ei apua elämän käänteissä ole. Tsemppiä meille kaikille sinnittelijä-sijoittajille!
HAJAUTA TYÖSI!
En tiedä kuunteletteko Elämäni Yrittäjänä -podcastia, jota juonnan kaikille yrittäjille, yrittäjähenkisille, työtä tekeville ja työelämästä kiinnostuneille? Jos kuuntelet, olethan kuunnellut jakson, jossa työelämän asiantuntija Pia Klemetti kertoo mitä on puskurityö. Jos et ole kuunnellut, podcast löytyy spotifysta ja youtubesta.
Tällaisena aikana, kun mikään ei ole niin varmaan, kuin epävarmuus, on todella tärkeää ennakoida ja pitää omista tuloista huoli. Klassinen sääntö EI KAIKKIA MUNIA SAMAAN KORIIN, pätee myös tuloissasi. Maailmaa hallitsee tilanteet, joihin itse ei voi vaikuttaa. Omasta ahkeruudesta huolimatta, vakaasta yrityksen taloustilanteesta huolimatta, maailma voi yllättää ja sinun on silloin pidettävä itsestäsi huoli. Pidä huoli, että sinulla on vaihtoehtoja ja tartu niihin kun aika on!
