Viime aikoina iltapäivälehtien otsikoissa on puitu Mikko ja Helena Koivun eroa. Jos toisella on mahdollisuus elättää aviopuolisoaan ja toinen puolestaan haluaa olla elätettävänä, mikäs siinä. Avioero on kuitenkin aina mahdollista, ja tuolloin elätetty puoliso joutuu kovan paikan eteen. Totta kai jokainen haluaa ajatella oman avioliittonsa kestävän ne kuuluisat myötä- ja vastoinkäymiset. Tilastokeskuksen mukaan kuitenkin Suomessa vuonna 2021 eroon päätyi 12 166 avioliittoa, joten avioeron kohdalla ei voi puhua kovin harvinaisesta ilmiöstä. On siis silkkaa realismia pohtia etukäteen sitä, minkälaiseksi oma elintaso muodostuisi, jos erotilanne koittaisi.
Tämän blogitekstin tarkoituksena on herätellä ajatuksia siitä, miten mahdollinen erotilanne vaikuttaa yksilön talouteen ja mikä merkitys taloudellisella itsenäisyydellä on jo avioliiton aikana. Tämä kirjoitus ottaa kantaa nimenomaan avioliiton sekä rekisteröidyn parisuhteen ja siitä eroamisen tilanteisiin, sillä niiden kohdalla avioliittolaki on erilainen verrattuna avoliittoa koskevaan lainsäädäntöön.
Mitä omaisuudelle tapahtuu avioerotilanteessa?
Kun avioliitto päättyy, toimitetaan omaisuuden ositus. Jos puolisoilla ei ole avioehtoa, osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia puolisoiden kesken. Jos puolisoilla on kaikkea omaisuuttaan koskeva avioehtosopimus, osituksen sijaan toimitetaan omaisuuden erottelu, jossa kumpikin osapuoli pitää omissa nimissään olevan omaisuuden.
Ositukseen liittyvä omaisuuden jako tapahtuu käytännössä siten, että enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta omistava puoliso maksaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle. Tasingon voi suorittaa rahana tai luovuttamalla puolisolle muuta omaisuutta.
Sinänsä ositus ja tasingon maksaminen on helppoa ja selkeää, jos ex-puolisot ovat väleissä eikä liiton talousasioissa ole ollut mitään koukeroita. Ongelmia syntyy kuitenkin helposti useista eri syistä, kuten jos avioeron toinen osapuoli on toisen tietämättä velkaantunut pahasti esimerkiksi pikavipeillä. Tästä ja muista erittäin hankalista avioeron talousasioista voi lukea ”varoittavia esimerkkejä” vaikkapa verkkolakipalvelu Aatoksen sivuilta.
Avioehto on puolisoiden välinen sopimus omaisuuden jaottelusta avioeron tai kuoleman kohdatessa. Tällöin kaikkea omaisuutta ei siis jaeta 50/50, vaan erillisen laaditun sopimuksen mukaan. Mikäli pariskunta on tehnyt avioehdon, myös sen seuraukset voivat olla merkittävät, kuten Koivujen jutusta on käynyt ilmi. Avioehdon käyttö nimenomaan suurten varallisuuserojen avioliitoissa voi muuttaa vähemmän varakkaan puolison arjen totaalisesti, mikäli hänen aiempi elintasonsa on ollut käytännössä ex-puolison rahoittamaa.
Taloudellinen itsenäisyys avioliitossa
Hyvä parisuhde perustuu kahden itsenäisen ihmisen kumppanuuteen, jossa kumpikaan ei ole taloudellisesti toisen armoilla. Toisin sanoen on järkevää pyrkiä siihen, että parisuhteen kumpikin osapuoli olisi taloudellisesti itsenäinen. Molempien tulisi saada kasvattaa varallisuuttaan ja tulojaan sen ollessa mahdollista, olla ajan tasalla yhteisen talouden raha-asioista ja osata hoitaa niitä.
Ongelmia tulee, jos toinen on vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä huolehtinut budjetoinnista ja rahan riittävyydestä toisen vain lipuessa mukana. Parisuhteen ja avioliiton raha-asiat voivat totta kai olla yhteisiä, mutta sillä tavalla, että molemmat suhteen osapuolet ymmärtävät ja hallitsevat niitä yhtä lailla. Taloudellista itsenäisyyttä avioliitossa on pohdittu hyvin asiantuntijoiden toimesta esimerkiksi tässä artikkelissa.
Tähän blogitekstin loppuun on koottu muutamia kysymyksiä, joihin mielestäni jokaisen avioliitossa tai ylipäätään parisuhteessa olevan kannattaa pohtia vastauksia.
- Paljonko omat tulot ovat kuukaudessa verojen jälkeen, ja miten niillä pärjäisi arjessa ilman kumppanin taloudellista osallistumista?
- Onko molemmilla kumppaneilla omia säännöllisiä säästöjä, joiden avulla kasvaneista tai yllättävistä menoista selviää yöunia menettämättä?
- Hoitavatko molemmat puolisoista raha-asioita vai ovatko ne olleet parisuhteen aikana vain toisen osapuolen vastuulla? Jos vain toinen on hoitanut raha-asiat, mistä se johtuu ja voisiko tilannetta muuttaa?
