Tammikuu meni keskittyessä kulujen minimoimiseen. Budjettia seurasin ahkerasti ja kirjasin KAIKKI tammikuun lukemat ylös. Koko ajan oli ajatuksena, että ”säästä, säästä, säästä – karsi, karsi, karsi…. Mitä vähemmän kuluja, sen parempi.”

Oma ajatusmaailma kapeni melkoisesti ja huomasin, että stressasin senttejä ja euroja. Asiaa pahensi myös se, että kuukauteen tuli pari ”yllättävää” menoa, joiden myötä budjetti lopulta ylittyi. Ajattelin, että hitto! Epäonnistuin! En saanut nostettua säästöprosenttia niin korkealle kuin halusin – se oli ”vain” 11%. En saanut venytettyä senttejä niin pitkälle kuin olisin mielinyt! Aaargghhh!

Samalla oli vaikea nähdä kaikki onnistumiset, joita olin kuukauden aikana kokenut. Olin kuitenkin onnistuneesti alittanut useamman kategorian ja tehnyt monta asiaa oikein. Onneksi lopulta osasin antaa onnistumisille huomiota ja arvostaa niitä. Loppuviimein päädyinkin siihen tulokseen, että tammikuu oli hyvä kuukausi. Opettava ja rakentava! Pelkästään yksi budjetissa oleva lukema ei voi täysin määrittää onnistumistani. Onnistuminen on monen asian summa. Samalla koitin pyristellä mustavalkoisesta ajattelusta eroon.

Tukeeko oma rahakäytös pitkän aikavälin tavoitteita?

Jos nostetaan katse sieltä senttien venyttämisestä laajemmalle ja mietitään mitkä ne omat pidemmän aikavälin tavoitteet ovat niin omalla kohdalla ne ovat nämä kaksi:

• Nettovarallisuuden kasvattaminen
• Tulojen kasvattaminen

Onnistunko tavoitteissani pelkästään senttiä venyttämällä ja jatkuvalla budjetin syynäämisellä?

Osittain kyllä, osittain en.

Totta on, että tiukalla budjetoinnilla voin säästää rahaa ja sen kautta oma nettovarallisuus voi kasvaa, mutta voiko nettovarallisuus kasvaa tällä tavalla riittävästi? Riippuu jokaisen henkilökohtaisista tavoitelukemista.

Omalla kohdalla tavoitelukemat ovat sen verran suuret, ettei pelkkä budjetointi ratkaise asiaa. Lisäksi haluan tehdä elämässä muutakin kuin vain säästää ja venyttää senttiä – haluan käyttää rahaa itselle tärkeisiin asioihin ja palveluihin jo nyt, kuten matkustamiseen ja tukea enemmän lähiyrittäjiä. Viisaalla budjetoinnilla ja tulojen kasvattamisella näen, että haluamani asiat ovat mahdollisia, eikä se ole pois nykyminän tai tulevaisuuden minän arjesta. Siksi en voi jäädä kiinni pelkkään niukkuuteen ja kaiken kulutuksen rajaamiseen, joka palvelee pelkästään tulevaisuuden minän taloutta. Se ei tarjoa kaikkea sitä, mitä haluan arkeeni jo nyt kuuluvan.

Lue myös: Kohti stressittömämpää säästämistä

Kiitos opetuksesta, tammikuu!

Tammikuussa jämähdin liikaa lukemiin ja kulujen karsimiseen. Tästä oppineena ymmärsin, että kulut on hyvä opetella pitämään hanskassa, mutten voi pelkästään takertua niihin ja muodostaa putkinäköä, jossa niukkuus on tie onneen, koska omalla kohdalla näin ei ole. Kasvun mindset tulee olla mukana matkassa jos meinaan onnistua tulojen kasvattamisessa.

Miten sitten löytää oikealle polulle?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kantapään kautta. Kaikki elämän parhaat opit tuntuu tulevan sitä kautta.

Elämässä löytää oikeat polut yrittämällä ja kokeilemalla. Kokemuksen kautta oppii mikä toimii ja mikä ei. Jos jää passiivisesti aloilleen jossittelemaan, silloin ei voi tietää mistään muusta kuin siitä mitä omassa elämässä on nyt. Pahimmassa tilanteessa jossittelee vuosikausia jotain sellaista, mikä ei lopulta olisi edes jossittelun arvoista. Mieluummin menee, kokeilee ja oppii.

Omalla kohdalla päätin, että kyllä, meillä on jatkossakin suurin piirteinen kuukausibudjetti ja pyrin elämään sen mukaan, mutten kuitenkaan kasvun hinnalla. Budjetin avulla tiedän mihin rahaa virtaa ja voin arvioida tulevaisuuden menoja – tällä tavalla tiedän samalla paremmin kuinka paljon rahaa voi laittaa sivuun tai sijoittaa. Varaan samalla rahaa myös mukavuuksille ja tärkeille asioille. Eli budjetti luo raamit omaan talouteen. Haluan ajatella, että budjetti on mahdollistaja, joka auttaa kasvamaan ja tavallaan se on myös kartta, joka auttaa elämään enemmän omien arvojen mukaisesti. Eikä niinkään, että budjetointi on minulta pois ja elämistä liikaa rajoittava tekijä.

Kun pystyn hanskaamaan molemmat – nostamaan tuloja ja pitämään kulutuksen hanskassa, silloin lopputulos ei voi olla muuta kuin hyvä. Nyt vain opettelen löytämään tasapainon näiden kahden välillä niin, etten mene liiallisuuksiin tai toisaalta – en mene sieltä mistä aita on matalin. Haluan löytää sellaisen tasapainon, joka tuntuu hyvältä.

Oman polun löytämiseksi pitää ensin talloa useilla eri poluilla, jotta voi ymmärtää mikä on itselle sopivin. Joskus pitää talloa kokonaan uusi polku, jos huomaa, ettei mikään olemassa oleva ole sopiva.

Pelkkä nuukailu ei ole aina oikea vastaus

Kasvun kannalta kannattaa aina ajoittain antaa myös sille ajatukselle sijaa, että miten voin laittaa rahani poikimaan? Joskus nimittäin säästetyn rahan sijaan käytetty raha voi tulla moninkertaisesti takaisin, jos sen käyttää viisaasti. Yksi vastaus tähän on meille monelle tuttu sijoittaminen ja sen kautta hyödynnettävä korkoa korolle -ilmiö.

Jos mietitään jotain muita keinoja, voi esimerkiksi koulutukseen panostettu raha kasvattaa tuloja tulevaisuudessa. Se on toki tämän hetken taloudesta pois, mutta on hyvä osata nähdä panostuksen tuomat tulevaisuuden hyödyt jo nyt. Itse näen, että kaikki se, mikä auttaa kehittymään oikeaan suuntaan ja tukee omia tavoitteita, on hyvää panostusta. Oli kyseessä sitten koulutus tai vaikkapa oma hyvinvointi.

Niukkuuden näkökulmaa kannattaakin aina välillä kyseenalaistaa ja miettiä mitkä investoinnit voivat auttaa tuottamaan parempia tuloksia taloudessasi?

Siinä missä yritykset investoivat tulevaisuuden kasvuun, myös yksilönä meidän kannattaa tehdä samoin.