Olen jo ennen perheen perustamista elätellyt toiveita päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa minun olisi mahdollista tehdä lyhyempää työviikkoa ja käyttää siitä vapautuva aika johonkin muuhun mielekkääseen tekemiseen. Mitä enemmän työuraa on takana ja kokemusta kertynyt, sitä enemmän on myös oppinut itsestään ja tunnistanut, mikä arjessa aiheuttaa eniten kuormitusta ja mikä taas lisää hyvinvointia ja edistää palautumista. Itselleni lisääntynyt vapaa-aika merkitsisi sitä, ettei tarvitsisi olla työasioissa tavoitettavissa, saisi viikkoihin lisää aikaa ilman kalenteritetristä ja voisi vaikka mennä lasten kanssa arkena paikkoihin, mitkä olisivat viikonloppuna tupaten täynnä muita ihmisiä.

Työn tekeminen jossakin muodossa on meistä suurimmalle osalle pakollista, mutta olisi hyvä silloin tällöin pysähtyä miettimään erilaisia vaihtoehtoja oman arkensa ja työelämänsä järjestämiselle. Täysi työviikko ja pahimmassa tapauksessa myös päivästä toiseen jatkuva kiire eivät ole niitä ainoita mahdollisuuksia, vaikka suomalaisessa työkulttuurissa onkin jonkinlainen oletus siitä, että työtä tehdään noin 40 tuntia viikossa ja jos työaikaa tuntuu olevan työmäärään nähden sopivasti, niin jotakin on varmasti jäänyt tekemättä ja on oikaistu tehtävissä. Tämä on ainakin itselleni aivan liian tuttu ajatus; jos omassa työkalenterissa näkyy tyhjiä valkoisia kohtia, ei työtään tee kunnolla eikä työajan käyttöä ole optimoitu. Niin typerää, mutta näin se mieli vain jostain syystä toimii.

Työajan lyhentämistä voi pyytää teoriassa kuka vain, mutta lakisääteisesti työnantajan on myönnettävä se vain perhesyistä, eli joustavana tai osittaisena hoitovapaana. Muista syistä haettavasta lyhennetystä työajasta työnantaja voi kieltäytyä, mutta kieltäytyminen täytyy myös perustella. Joustava hoitovapaa on tarkoitettu alle 3-vuotiaan hoitamiseen kotona, kun taas osittaista hoitovapaata voi saada 1. ja 2.-luokkalaisen hoitamiseen. Tarkempia tietoja näistä löytää KELAn sivuilta, joustavasta hoitovapaasta TÄÄLTÄ ja osittaisesta hoitovapaasta TÄÄLTÄ.

Lisäys: Osittaisella hoitovapaalla voi olla myös yli 3-vuotiaan kanssa, mutta Kela maksaa osittaista hoitorahaa vain 1. ja 2. luokkalaisesta lapsesta.

Oma kokemukseni vajaasta työviikosta

Itse aloitin joustavan hoitovapaan, kun palasin töihin esikoisen syntymän ja sitä seuranneiden perhevapaiden jälkeen elokuussa 2020. Esikoinen oli tuolloin juuri täyttämässä vuoden, ja halusin että hoitopäiviä olisi ainakin alkuun hieman vähemmän. Työaikani sijoittuu virka-aikaan joten järjestimme asian siten, että olin aina maanantaisin kotona lapsen kanssa. Aluksi homma toimi hyvin, ylimääräinen vapaapäivä sai viikonlopun tuntumaan huomattavasti pidemmältä ja sain hoidettua työtehtävät työajan puitteissa. Omassa työssäni lukuvuoden alku on usein melko seesteistä aikaa, kunnes työmäärä ja kiire alkavat kasvaa kiihtyvällä tahdilla kohti joulua mentäessä.

Viimeistään joulukuun alussa vähentyneen työajan ja töiden kasaantumisen yhteisvaikutukset alkoivat tuntua, ja lisääntyneen vapaa-ajan hyödyt totaalisesti kadota. Lisäksi tietenkin tein tämän kaiken myös vähemmällä palkalla. Viimeistään tässä vaiheessa minun olisi pitänyt käydä esihenkilöni kanssa läpi omat työtehtäväni ja se, miten niitä rajataan siten että ne oikeasti vastaavat omaa työaikaani. Tätä keskustelua kun ei jostain syystä oltu kunnolla käyty, eikä työtehtävien rajaamista virallisesti kirjattu mihinkään.

En kuitenkaan pyytänyt tätä keskustelua, ja vielä muutaman kuukauden sinniteltyäni päätin maaliskuussa 2021 lopettaa hoitovapaan ja palata täyden työviikon (ja täyden palkan) piiriin. En olisi halunnut tätä muutosta tehdä ja asia harmittaa edelleen, sillä parhaimmillaan toimiessaan lyhennetty työviikko toi arkeeni todella paljon positiivisia asioita, ja jatkossa aion todellakin toimia toisin.

Minulla on siis omakohtaista kokemusta siitä, että lyhennetyn työviikon tekeminen ei ole aina yksinkertaisesti järjesteltävissä. Lisäksi geneeriset neuvot työn vähentämisestä ja siten vapaa-ajan lisäämisestä eivät koskaan toimi kaikille samalla tavalla, joten aloin pohtimaan niitä reunaehtoja, joista työssä kuin työssä olisi hyvä lähteä liikkeelle tasapainoa etsiessä. Pääasiassa nämä ehdot pätevät palkkatyöhön, mutta varmasti osa on sovellettavissa yrittäjällekin.

Mitä ottaa huomioon, kun on aloittamassa lyhennetyn työajan?

1. Käy työtehtäväsi ajan kanssa läpi sekä itsesi että esihenkilösi kanssa ja sovi mistä työtehtävistä sinut vapautetaan.

Tätä ei voi painottaa tarpeeksi. Työntekijänä ei ole mahdollisuutta täysin itse määritellä omia työtehtäviään ja jos näin tekisi, tulisi todennäköisesti sanomista. Olennaisinta tässä neuvossa on kuitenkin se, että kun työtehtävien vähentämisestä on sovittu tarkasti esihenkilön kanssa, siihen on helpompi vedota jälkeenpäin, mikäli sinun kontollesi uhkaisi livetä uusia työtehtäviä. Ei nimittäin olisi mitenkään ennenkuulumatonta, että yhtä jos toistakin ”pikkuhommaa” olisi helposti tarjolla, mutta koko idea lyhennetyssä työajassa on kuitenkin se, että työtä voisi tehdä vähemmän eikä se, että karsittujen tehtävien tilalle ottaakin uusia.

Lisähuomiona toki tähän se, että lisätyötehtävien teettäminen ilman lisäkorvausta ei ole oikein täyttä työaikaa tekeviäkään kohtaan. Onkin sitten työnantajan vastuulla järjestää töiden tekeminen siten, että tekijöitä on tarpeeksi ja jokainen saa työstään korvauksen.

2. Varaa aina kalenteriisi aikaa akuuttien työtehtävien hoitamiseen, mikäli saat päättää oman kalenterisi täytöstä.

Olkoon se sitten puhelu, sähköposti, konsultaatio tai jokin kirjanpidollinen asia, pyri aina varmistamaan että vähintään viikoittain kaikki nopeinta reagointia vaativat työtehtävät on saatu eteenpäin tai jopa tehtyä. Omalla kohdallani huomasin, että kun jotkut tietyntyyppiset työtehtävät jäivät roikkumaan vaikkapa viikonlopuksi, se jäi jäytämään mieltä ja vei sitten koko viikonloppufiiliksen mennessään.

3. Pidä kiinni työajastasi.

Jos teet 8-14, älä suostu palaveriin klo 14.15. Jos teet tiistaista perjantaihin, älä suostu muuttamaan tätä ja tulemaan tapaamiseen maanantaina. En voi sanoa että jokaisessa työssä tämä onnistuu kivuttomasti, mutta omista rajoistaan lipsuminen johtaa tässäkin tilanteessa hyvin helposti siihen, että joustamista aletaan odottaa ja lopulta sinä oletkin se, jonka tiimissä tai yhteisössä oletetaan aina muuttavan kalenteriaan sopimaan muille.

Itselläni olisi tässä ”terveessä itsekkyydessä” paljon parantamisen varaa. Sekin kun on kovin inhimillistä, että kokee kieltäytyessään olevansa jotenkin hankala tai jättävänsä työkaverit pulaan. Tärkeintähän kuitenkin olisi, että itse hyötyisit vapaaksi jäävästä ajastasi ja voisit käyttää sen kuten itse haluat, ja tämä vesittyy jos joudut muuttelemaan omia suunnitelmiasi jatkuvasti.

4. Viimeinen neuvoni liittyy yksinkertaisimmillaan siihen pohdintaan, miten järjestää viikoittainen tai jaksottainen työaikansa kun sitä tekee esimerkiksi vain 80%.

Tekeekö viisi lyhyempää päivää vai neljä kokonaista ja saa yhden ylimääräisen vapaan? Omalla kohdallani oli selvää, että pidin yhden lisäpäivän vapaata, jotta lapseni voisi olla sen kokonaisen päivän kotona. Toki tämän lisäksi päivittäinen yhteensä yli 80 kilometrin työmatka vaikutti asiaan. Jos asuisin lähempänä työpaikkaani ja lapseni olisi vaikkapa 1. luokkalainen, voisin työskennellä myös joka päivä, mutta lyhyempiä päiviä. Tähän asiaan liittyen työnantajalla on varmasti toiveita ja oma ehdotus työajan järjestämisen tavasta, mutta tässäkin on tärkeää että päädyt ratkaisuun, joka on nimenomaan sinun arkesi, ajankäyttösi ja hyvinvointisi kannalta toimiva, eikä pakon edessä tehty kompromissi.

Sota Euroopassa, inflaatio, räjähtäneet korot ja näiden yhteisvaikutus on aiheuttanut sen, että monella on nyt taloudellisesti todella tiukkaa ja se on esteenä sille, että voisi toteuttaa mahdollisesti jo pidempään haaveissa olleen työnajan lyhentämisen. Tätä asiaa on kuitenkin mahdollista aina pohtia ja suunnitella valmiiksi, jotta oman taloudellisen tilanteen salliessa olisi jo valmistautunut keskusteluun työnantajan kanssa. Elämää ei voi koskaan täysin suunnitella, tai se ei ainakaan aina mene niin kuin on suunnitellut, mutta joskus voi tulla nopeitakin muutoksia (esimerkiksi työpaikan vaihdos ja/tai palkankorotus) jotka voivat mahdollistaa nämä valmiiksi mietityt muutokset.

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä Annimaijan kirjoitukset:

• Lasten ja nuorten rahataidot – miten niitä tulisi opettaa?
• Säästäminen ja hyväntekeväisyys
• Minimalismi – monta tapaa toteuttaa