Viimeinen kulu
Viimeinen kulu

Viimeinen kulu

Kerroin ekassa blogitekstissäni, miten havahduin oman talouden riittämättömyyteen, kun isäni kuoli. Se oli elämäni käännekohta monin tavoin. Se avasi silmäni siitä, miten huonosti olin raha-asiani hoitanut. Olin elänyt sitku-elämää: ”sitku mulla on rahaa”, eikä minulla ollut mitään kiirettä kerryttää puskuria. 

Kuolema ei koskaan tule pyydettäessä, se tulee yleensä arvaamatta, kysymättä ja täysin odottamatta. Niin se tuli isänikin kohdalla. Menettämisen tunteita käsitellessä, raha on kaikista asioista vastenmielisin, mitä silloin haluaa ajatella. Silti se on yksi niistä pakollisista asioista, joita pitää ajatella. Siksi nyt kirjoitankin tätä. Ettei kukaan muu joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, josta minä itseni löysin. En myöskään halua, että lapseni löytävät itsensä samasta tilanteesta missä olin itse 2019. Uskon, ettet halua sinäkään.

Ennen kuin avaan lukuja, haluan kertoa, miten rakas oma isäni oli minulle. Ikävöin häntä edelleen joka päivä. Hän oli läsnä, iloinen, antoi tukensa tilanteessa kuin tilanteessa ja oli aina kiinnostunut sekä minun, lasteni, puolisoni, mutta myös ystävieni elämästä. Minulla ei ole kerta kaikkiaan mitään negatiivista sanottavaa hänestä. En olisi koskaan voinut toivoa parempaa isää. En ole katkera isälleni, että jouduin maksamaan pitkät viulut hänen hautaamisesta, olisin voinut maksaa vaikka kymmenkertaisesti. Rahan mitassa isäni arvoa minulle ei voi mitata.

Isäni teki konkurssin 90-luvun laman aikana, niin kuin moni muukin. Sen vuoksi isälläni ei ollut mitään omaisuutta/varoja, joista hautajaiskuluja olisi voinut kustantaa. Päinvastoin talous oli edelleen hieman pakkasella. Kun ihminen kuolee, ihmisen varoista ja veloista syntyy kuolinpesä. Tätä kuolinpesää hallinnoi perikunta.

Haluan vielä varoittaa tässä kohtaa, että mikäli haluat pitää hautausasiat pyhinä, etkä ikimaailmassa ajatella niitä eurojen kautta, lopeta lukeminen nyt.

Hyvä, tässä tulee kulut:

Siinä sitten miettisin, miten maksan lystin, kun säästötilillä oli alle kolmannes kuluista. Olisin vain halunnut surra isääni, enkä miettiä miten MAAILMANTÄHDEN SELVIÄN TALOUDELLISESTI TÄSTÄ IKINÄ. Kuolinpesässä ei siis ollut mistä ottaa. Rehellisesti voin myöntää, että talouden miettiminen pilasi minun suruprosessini. Kun ihmiset suruissaan sanoivat ”otan osaa”, pystyin vain miettimään, paljonko tämä suruvalittaja mahtaa haluta ottaa sitä osaa, nimittäin laskuja riittää! En pystynyt mitenkään itse suremaan tai toteuttamaan surutyötä. Minun piti alkaa tekemään työtä kaksin käsin! Mistä minä tietäisin, kuka seuraavaksi kuolee!

Näin jälkeenpäin voin kertoa, että selvisin hyvin, kiitos maailman parhaiden sukulaisteni, yhteiskunnan ja maksujärjestelyiden. Suvustani innokkaimmat auttoivat ruokailun ja lehti-ilmoituksen maksamisessa. Olen loppuelämäni heille kiitollinen. Hautakivenhuollon sain jaettua osamaksuihin kymmenelle kuukaudelle. Näiden lisäksi hain toimeentulotukea hautajaiskuluihin kuolinpesälle. Toki jälkikäteen voi ajatella, että olisin voinut säästää esim. arkussa, kukkalaitteessa tai valita hautakiven kaivertamisen sijaan pienen laatan. Niin olisin, mutta en halunnut. Jokainen tekee juuri niin kuin tahtoo ja mihin on valmis laittamaan joko omia tai kuolinpesän rahoja. Hautaamiseen voi kuluttaa myös paljon enemmän. Tämä oli vain yksi esimerkki hautajaiskuluista.

Olen avoimesti puhunut hautaamisen kuluista monien ihmisten kanssa ja jaan teille vinkit, jos teillekin joskus yllättämättä eteen pelmahtaa hautajaiskulut.

Hautajaiset ovat monelle myös se paikka, jossa ei säästetä. Niin se oli osittain minullekin, en todellakaan halunnut säästää, vaan päinvastoin isäni oli ansainnut ihan joka sentin, joka hautajaisiin käytettiin. Olivathan ne hänen viimeiset ”juhlansa”. Parin kk päästä olisi ollut 70-vuotisjuhlat, säästyi sitten niistä.

Tämän tarinan vuoksi paras vinkkini on säästää. Säästä itsellesi niin, ettei jälkikasvusi tarvitse miettiä yhtään rahaa, silloin kun he haluavat vain hyvästellä sinut. Jos tiedät jo nyt, että olet tulevan kuolinpesän ainut osakas ja tuleva kuolinpesä tulee olemaan varaton, säästä. Aloita säästäminen jo tänään, et voi koskaan tietää, milloin on viimeisen kulun aika.

Lakimiehen kommentit:

Hautajaisten lisäksi myös perunkirjoituksen hoitaminen on asia, joka on hoidettava pian läheisen kuoleman jälkeen – olipa siihen varaa tai ei. Perunkirjoitus voi olla prosessina hyvin yksinkertainen ja edullinen, mikäli vainajan perillisten ja varallisuuden selvittäminen ei vaadi erityisiä toimenpiteitä tai laajoja selvityksiä. Perunkirjoituksen kulujen määrää nostavat muun muassa vainajan perillispiirin laajuus, omaisuuden arvon arvioimiseen liittyvät toimenpiteet sekä perunkirjoituksen monimutkaisuus. 

Perillispiirin laajuus vaikuttaa perunkirjoituksen kustannuksiin siten, että mitä laajempi perillispiiri, sitä laajempi sukuselvitys eli sitä useamman henkilön virkatodistus tarvitaan. Virkatodistusten osuus perunkirjoituskuluista voi täten vaihdella muutamasta kympistä jopa satoihin euroihin. Omaisuuden arvon arvioiminen perukirjaan realistisesti on tärkeä asia, koska perukirjan tietojen perusteella perillisille määrätään perintövero. Näin ollen ei ole lainkaan yhdentekevää, minkä arvoiseksi esimerkiksi vainajan asunto-osake arvioidaan perukirjaan. Liian edulliseksi arvioitu asunto kostautuu myyntivoittoverotuksen muodossa siinä vaiheessa, jos asunto myydään voitolla. Liian kalliiksi arvioituna taas perilliset maksavat aivan turhasta perintöveroa. Näin ollen esimerkiksi asunnon, metsän tai kesämökin arvioituttaminen ammattilaisella on usein tarpeen, jotta perukirjaan saadaan realistinen arvio omaisuuden arvosta. Asunnon arvioittaminen kiinteistönvälittäjällä maksaa joitain satoja euroja. Oman kulunsa aiheuttaa perunkirjoituksen monimutkaisuus. Mikäli on kyse yhtään monimutkaisemmasta kuolinpesästä, jonka selvittäminen herättää perillisille kysymyksiä, on perunkirjoituksen asianmukaisesti hoitamiseksi syytä kääntyä asiantuntijan (esim. lakimies, pankin lakimies, hautaustoimistot) puoleen. Asiantuntijapalkkiot vaihtelevat suuresti, joten mitään tarkkaa summaa on vaikea sanoa. Puhutaan kuitenkin useista sadoista, jopa yli tuhannesta eurosta.

Perunkirjoituskustannukset voivat siis yllättää siinä missä hautajaiskulutkin. Halvimmillaan perunkirjoituksesta pääsee virkatodistusten hinnalla, jos kaiken muun pystyy tekemään itse. Kalleimmillaan kyse voi olla jopa yli tuhannen euron kustannuksesta. Oman kokemukseni mukaan keskiverto perunkirjoitus, jossa ei ole mitään valtavan monimutkaista tai työlästä selvitettävää, kustantaa noin 600 euroa. 

Huomioithan, että perunkirjoituskulut maksetaan hautajaiskulujen lisäksi aina ensin kuolinpesästä, jos kuolinpesässä on varoja. Vasta sen jälkeen tulee muiden vainajan velkojen vuoro.

Perunkirjoituksia koskevissa kysymyksissä voit olla yhteydessä perhevarallisuus- ja perintöoikeuteen erikoistuneeseen lakimieheen, Niina Kosuseen. Hän toimii Lakitoimisto Kunnes Oy:n yrittäjänä ja auttaa niin erilaisten oikeudellisten asiakirjojen kuin perunkirjoitusten sekä perinnönjakoprosessien kanssa. Niinan tavoitat osoitteesta: niina@lakitoimistokunnes.com

Jaa:

Facebook
Twitter
Pinterest
WhatsApp
Email
Picture of Laura

Laura

Laura on oman elämänsä innostuva puuhastelija. Sanavalmis riskinottaja, joka nauttii hyvästä, koruttomasta arjesta ja haaveilee enemmästä. Raha on hallinnut Lauran elämää aina, sillä sitä ei ole ollut ja juuri siksi siitä on ihana puhua ja kirjoittaa. Kahden tytön äitinä Laura haluaa olla mukana rikkomassa lasikattoja. Laura on nyt opintovapaalla palkkatöistä, toimii sairaanhoitaja-yrittäjänä sekä virittelee muuta yritystoimintaa. Luonto, sauna, uni, perhe ja ystävät olisivat ne viisi asiaa, joita ilman Laura ei selviäisi.

Seuraa Instagramissa

Kuuntele Lauran Elämäni yrittäjänä -podcastia

Uusimmat postaukset

Pysy ajantasalla

Tilaa uutiskirjeemme

Ilmoitamme sinulle ensimmäisten joukossa uusista tapahtumistamme ja 

Etsi sivuilta

Lauran aiemmat postaukset

hajauta tulot

Hajautatko tulosi?

Hyvänen aika miten paljon mua ahdistaa raha-asiat juuri tänä syksynä. Oman instani mukaan, en ole

kesäkulut

Kesäkulut osa 1.

Meille on tulossa KAIKKIEN AIKOJEN KESÄ! Tai no, ehkä viime vuoden kesä oli KAIKKIEN AIKOJEN,

Jätä kommentti