Apua, onko lapsuuteni määritellyt oman elämäni enemmän kuin ymmärrän? Tällaisia pohdin tässä taas eräänä päivänä, kun mietin elettyä elämää taaksepäin ja samalla mietin, millä ihmeellä varmistan, että omista lapsistani kasvaisi fiksuja aikuisia, jotka osaisivat huolehtia itsestään, terveydestään, raha-asioistaan ja elää ihanaa, ystävien ja rakkauden täyteistä elämää. Sellaista elämää, jossa he pääsevät toteuttamaan itseään ja intohimojaan sekä sanomaan ajatuksensa vapaasti.

En löytänyt kristallipalloa, joka olisi kertonut kaikki vastaukset ja näyttänyt tulevaisuuden. Jostain mielen syövereistä nousi kuitenkin mieleeni n. viisi vuotta sitten Yleltä tullut dokumenttisarja (Mikä meitä odottaa), jossa käsiteltiin geenien, perimän, olosuhteiden ja kasvatuksen vaikutusta meihin. Dokumenttisarjassa käsiteltiin uusiseelantilaista pitkittäistutkimusta (Dunedin monitieteellinen terveys- ja kehitystutkimus), josta puhutaan tuttavallisemmin nimellä Dunedin tutkimus. Tutkimus on seurannut yli tuhatta vuonna 1972 Dunedinin kaupungissa Uudessa-Seelannissa syntynyttä lasta heidän vauvavuosistaan aikuisuuteen. Tutkimus täytti juuri vuoden 2022 huhtikuussa 50 vuotta ja jatkuu edelleen.

Dokumentista mieleeni on jäänyt hassuja yksityiskohtia, kuten lapsen kielellisen kehityksen viivästyminen voi johtaa myöhemmällä iällä oppimisvaikeuksien kautta rikosten polulle sekä yksi geeni meissä voi tehdä meistä rikollisia. Näin kärjistetysti siis, heti alkuun toppuuttelen, että ei se yksi geeni meistä tee rikollista, mutta huonot olosuhteet yhdistettynä tähän geeniin voivat saada tämän aikaan. Eikä kaikista lapsista, jotka eivät puhu mitään, tule myöskään rikollisia. Tiede ja tutkimus näistä asioista on kuitenkin erittäin kiehtovaa.

Sieltä jäi myös mieleeni, miksi teininä tulee tehtyä kaikkea enemmän ja vähemmän typerää, koska aivojemme etuotsalohko ei ole vielä kunnolla kehittynyt. Etuotsalohkomme säätelee mm. tunteitamme ja auttaa meitä tekemään suunnitelmia. Yksi erittäin tärkeä tehtävä on hillitä impulsiivisuutta. Se kehittyy aivoissamme vasta viimeisenä. Jos oikein muistan, se oli vasta päälle 20-vuotiaana. Ilmankos aloin tuntea itseni oikeasti aikuiseksi vasta pitkälle yli 20-vuotiaana, vaikka virallisesti 18-vuotiaani pääsikin jo ihan laillisesti aikuisena baariin.

Muistan, että tietyt asiat ja luonteenpiirteet jo lapsuudessa olivat kytköksissä hyvään elämään, terveyteen sekä menestykseen ja vaurauteen aikuisiällä. Itsehillintä oli yksi, jonka muistan hyvin. Mutta jottemme ole vain hatarien muistikuvieni varassa, kaivelin lisää tietoa Dunedin tutkimuksesta ja tällä kertaa nimenomaan sen löydöksistä koskien vaurautta.

Tutkimus ja tiede avartavat ymmärrystä itsestämme ja toiminnastamme

Dunedin tutkimus on maailmassa ainutlaatuinen ja sen merkitys ihmisille, kehitykselle ja yhteiskunnalle on huomattu ja tunnustettu ympäri maailmaa. Sen ansiosta on myös tehty monia lisätutkimuksia, joissa on tehty samoja löydöksiä kuin varsinaisessa tutkimuksessa. Vuonna 2011 Dunedin tutkimuksen nettisivuille on julkaistu artikkeli ”Children with more self-control turn into healthier and wealthier adults” eli vapaasti suomennettuna ”Lapsista, joilla on enemmän itsehillintää, tulee terveempiä ja vauraampia aikuisia.”

Artikkeli kertoo, että jo pienen lapsen itsehillintätaidot, kuten tunnollisuus, itsekuri ja sinnikkyys, heijastelevat heidän terveyttään, vaurauttaan ja vaikuttavat myös mahdolliseen tulevaan rikoshistoriaansa aikuisena. Tutkimuksen mukaan älykkyysosamäärällä tai perhetaustalla ei ole juurikaan merkitystä. Lapset, joilla on huonommat itsehillintätaidot, kärsivät muita todennäköisemmin aikuisena terveysongelmista ja erilaisista riippuvuuksista. Heidän on myös vaikeampi suunnitella talouttaan (säästötavat, sijoitukset, eläkesuunnitelmat jne.), heillä on muita todennäköisemmin ongelmia luottojen- ja rahanhallintataidoissaan ja vain harvalla on konkreettisia varoja kuten asunto, säästöjä tai sijoituksia.

Dunedin tutkimus ei tietenkään voi paljastaa ihan kaikkea ja tutkijoita kiinnosti, miten paljon on lopulta kiinni myös olosuhteista. Tehtiin siis rinnakkaistutkimus, jossa verrattiin 509 paria englantilaisia kaksosia, joita on seurattu heidän syntymästään saakka 1994–1995. Tutkimuksessa huomattiin, että huolimatta kaksosten yhteisestä taustasta, kaksosista se, jolla oli huonommat itsehillintätaidot viisivuotiaana, aloitti todennäköisemmin tupakanpolton 12-vuotiaana. Nämä kaksosista olivat myös epäsosiaalisempia ja menestyivät kaksossisarustaan huonommin koulussa.

Itsehillinnällä tärkeä rooli monessa asiassa – myös vaurastumisessa

Ensimmäinen reaktio tuollaiseen on tietenkin MAYDAY, MAYDAY, miten saan noista lapsistani paremmin odottavia ja itsensä hillitseviä? Onko heillä ollenkaan näitä vaadittavia taitoja? Ja voi ei, he ovat jo molemmat alakoululaisia, nyt on varmasti jo liian myöhäistä! Onko mitään tehtävissä?

Sitten vedetään syvään henkeä ja rauhoitutaan. Tutkimuksessa havaittiin myös, että useimmiten lasten itsehillintätaidot kehittyvät iän karttuessa ja itsehillintätaitoja voi muokata. Joten näitä taitoja voi opettaa lapsille ja nuorille. Myös aikuisena voi vielä opetella näitä taitoja.

Vaikka lapsella tai nuorella ei olisikaan niitä parhaita mahdollisia taitoja, myös olosuhteet vaikuttavat tietysti aina asiaan. Tutkimus osoitti, että esimerkiksi nuoruudessa koetuilla vastoinkäymisillä oli elinikäisiä vaikutuksia terveyteen, vaurauteen ja hyvinvointiin. Tutkimus ehdottaa, että lapsille ja nuorille alettaisiin yhteiskunnan toimesta myös opettaa itsehillinnän taitoja sekä ”tuupattaisiin” (eng. nudge) oikeaan suuntaan. Nudge tarkoittaa sitä, että on helpompi valita parempi vaihtoehto. Tästä ensimmäinen mieleen tuleva esimerkki: Rakennetaan kerrostaloon portaat heti näkyville ja hissi vaikka nurkan taakse. Näin ihminen päätyy todennäköisemmin valitsemaan portaat hissin sijaan. Ja huomaamatta pieni terveydellinen vaikutus on saavutettu.

Näin toimimalla voitaisiin mahdollisesti ennaltaehkäistä monien ongelmien syntymistä. Mutta todennäköisesti itsestä, omasta halusta, suhtautumisesta ja kasvatuksesta on lähtöisin paljon, joten mitä voit tehdä itse?