Lapsiperheköyhyys on aihe, joka koskettaa valitettavan useaa lapsiperhettä. Itlan, eli Itsenäisyyden juhlavuoden säätiön mukaan lapsiperheköyhyys koskettaa joka yhdeksättä lasta. Mutta mitä lapsiperheköyhyys oikein on? Lapsiperheköyhyyttä voidaan tarkastella ilman tarkkoja euromääriä siitä lähtökohdasta, että perheen taloudelliset resurssit eivät riitä kattamaan kaikkia arjen kuluja. Lapsiperheköyhyydestä kärsivä perhe ei välttämättä pysty täyttämään kaikkia lapsen oikeuksia tai toimintamahdollisuuksia, koska taloudelliset resurssit ovat riittämättömät.
Köyhyyden määritelmää on vaikea tehdä, koska se on tietyllä tapaa koettu tunne. Meillä jokaisella on eri lähtökohdat, tarpeet ja toimintamallit joiden mukaan elämme omaa elämäämme. Se, miten paljon tarvitsemme rahaa elääksemme, on yksilöllistä, vaikka tiettyjen perusasioiden ja valintojen kautta voimme vaikuttaa omaan kulutukseemme. Tähän liittyy myös se, miten koemme raha-asiat ja millaisia tunteita ne meissä herättää. Toinen voi kokea olevansa köyhä, vaikkei laskennallisesti näin olisi. Toinen taas voi laskennallisesti olla pienituloinen, mutta kokea pärjäävänsä kuitenkin taloudellisesti. Voidaan siis puhua subjektiivisesta ja objektiivisesta köyhyydestä. Näihin termeihin palataan tässä tekstissä myöhemmin.
Pelkästään kulutuksen kautta ei voida lähteä köyhyyttä tarkastelemaan, vaan tietysti on pohdittava myös tuloja. Monella perheellä on varmasti tilanne, jossa rahat jotka tulee, ne myös menevät, eivätkä aina riitä. Tulotaso ei ole noussut samaa vauhtia hintojen nousun kanssa. Lisätulot ovat aina mahdollisia, mutta esimerkiksi toisen työn ottaminen tulojen lisäämiseksi vaatii aikaa ja jaksamista, mikä ei aina lapsiperheessä ole mahdollinen yhtälö.
Kuka on pienituloinen?
Itlan mukaan vuonna 2021 noin 121 800 lasta eli perheessä, jotka voidaan luokitella pienituloiseksi. Tämä on noin 12 % Suomessa asuvista lapsista. Pienituloisella perheellä tarkoitetaan perhettä, jonka tulot ovat alle 60 % Suomen keskimääräisistä tuloista. Kun peilataan pienituloisten perheiden määrä historiaan, voidaan todeta että pienituloisten määrä ei ole juuri lamavuosien nousun jälkeen vähentynyt.
Yksi lapsiperheköyhyyden mittari on toimeentulotuen saaminen. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, jota myöntää Kela. Toimeentulotukea voidaan tarkastella subjektiivisesta ja objektiivisesta näkökulmasta.
Subjektiivinen näkökulma – hakija kokee tarvitsevansa toimeentulotukea, ei pärjää taloudellisesti ilman
Objektiivinen näkökulma – laskennallisesti, lainsäädännön mukaan hakija on oikeutettu toimeentulotukeen
Subjektiivinen kokemus köyhyydestä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen kokee oman taloudellisen tilanteensa siten, ettei hänen rahansa riitä. Hän saattaa esimerkiksi kokea tarvitsevansa jotain, jota ei kuitenkaan pysty hankkimaan. Subjektiivinen kokemus ei automaattisesti tarkoita sitä, että jotain puuttuisi tai jostain välttämättömästä jäisi paitsi. Yksi keino subjektiivisen kokemuksen hallintaan on oman talouden haltuunotto. Näin voi vaikuttaa oman taloudenhallinnan kautta siihen, mihin omat rahat riittävät.
Objektiivinen näkökulma taas tarkastelee asiaa yksilön omista näkemyksistä riippumatta ja puolueettomasti. Objektiivinen näkökulma on helppo selittää esimerkiksi toimeentulotuki -esimerkin kautta. Jos laskennallisesti voidaan todeta että ihmiselle syntyy toimeentulotukioikeus, on näkökulma objektiivinen. Laskentakaava on kaikille sama, tulot ja menot huomioon ottava.
Jos numerot kiehtovat sinua, kattavan Iltan raportin lapsiperheköyhyydestä löydät täältä.
Koettu köyhyys
Köyhyyden määritelmää on helppo tarkastella numeroiden kautta. Kuitenkin köyhyyden kokemukset, velkaantumiskokemukset ja rahaan liittyvät muut kokemukset vaikuttavat koko perheeseen. Vaikka rahahuolet yleensä ovat aikuisten harteilla, välittyy vuorovaikutuksessa lapsiin kuitenkin merkittävän paljon asioita, joita on itse toisinaan vaikea huomata.
Rahasta on tärkeä puhua kotona, niin aikuisten kuin myös lasten kesken. Rahapuheeseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä jatkuva negatiivisuus ja ahdistuneisuus rahaan liittyen välittyvät todennäköisesti myös eteenpäin. Vaikka oma tunne rahaan liittyen olisi vaikea, on kuitenkin tärkeä miettiä ja tunnistaa, millaista tunnetta rahaan liittyen siirtää eteenpäin.
Oman taloudenhallinnan kautta pystyy rakentamaan pala palalta omaa taloudellista hyvinvointia (ks. ilmainen taloudenhallintapohjamme). Rahataitojen ja taloudenhallintataitojen opettaminen lapsille on tärkeää. Huolien ja ongelmien ylisukupolvistuminen on varmasti asia, jota moni haluaa välttää.
Mistä apua?
Apua kannattaa hakea, jos tuntuu siltä että huolet ovat sellaisia, ettei niistä yksin selviä! Rahasta kannattaa puhua, koska tunteiden nimeäminen, sanoittaminen ja ennen kaikkea tunnistaminen auttaa ja helpottaa.
Kenelle sitten voi ja kannattaa puhua? Jos lähipiiristä löytyy henkilö joka on luottamuksesi arvoinen, voi häntä olla helppo lähestyä. Kuitenkin kannattaa muistaa että läheisten kanssa tunneside asiaan voi olla tekijä, joka tekee tunteiden kohtaamisesta erilaista.
Ammattilaiset tarjoavat apua myös matalalla kynnyksellä, kurkkaa seuraavat linkit:
- Takuusäätiö – matalan kynnyksen neuvontaa ja tukea rahahuolissa
- Mielenterveystalo raha-ongelmien oma-hoito-ohjelma
- Isoimmista kaupungeista löytyy talousneuvolat, joissa voi matalalla kynnyksellä keskustella rahahuolista ilman ajanvarausta. Katso täältä paikkakunnat joista talousneuvolat löytyvät.
- Kurkkaa myös aiempi teksti: 10 + 1 vinkkiä säästämiseen
- Apua taloushuoliin tarjoaa myös mm. hyvinvointialueiden aikuissosiaalityö, kuntien nuorisotyö sekä seurakunnat
Ja muista tärkein, älä jää ongelmiesi kanssa yksin. Apua on kyllä saatavilla.
